Olen Kuullut Merestä
Jos eksyn maailmasta, ja harhailen metsään pimeään.
Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään.
Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta.
Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta.
Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Jos aivan kuin oisin unessa, on mukana kipinä toivoa.
Pitelin sitä taskussa, odottaen jotain suurta tapahtuvaksi.
Ja silloin kuulin kaukaa laulua, kuin muistuttaisi jokin minua.
Jostain kantautuu laulu tuo, kauan sitten unohdettu sävel.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
Ilma muuttuu sakeaksi pisaroista.
Oon kuullut merestä, niin kauniista, ja niin syvästä.
Ei oo milloinkaan kukaan, ei oo koskenut pohjaa.
He Escuchado del Mar
Si me pierdo del mundo, y me adentro en el oscuro bosque.
Cuando escuché risas a lo lejos y fui en su búsqueda.
Por favor, no me impidas vagar perdido.
Todo quizás sea solo un cuento, quiero comprobarlo con mis propios ojos.
De algún lugar llega esa canción, una melodía olvidada hace mucho tiempo.
He escuchado del mar, tan hermoso y tan profundo.
Nunca nadie ha tocado el fondo.
Como si estuviera en un sueño, hay una chispa de esperanza.
La guardaba en mi bolsillo, esperando que algo grandioso sucediera.
Y entonces escuché a lo lejos una canción, como si algo me estuviera recordando.
De algún lugar llega esa canción, una melodía olvidada hace mucho tiempo.
He escuchado del mar, tan hermoso y tan profundo.
Nunca nadie ha tocado el fondo.
El aire se vuelve denso con las gotas de lluvia.
He escuchado del mar, tan hermoso y tan profundo.
Nunca nadie ha tocado el fondo.