Kellaribaari
Katosi minulta kellaribaari,
sen raiskaava ilmapiiri,
kusen turvottama lastulevy,
huono huumorimusiikki,
ja vihreä huopainen kangas,
jolla pallojen luiden massa,
umpiluiden massa,
vetää toisiaan puoleensa
Ja pimut tulee pakkasesta,
ne tulee käydäkseen kusella vaan
Ja ne sihisten kiroaa sitä,
kun siitäkin rahastetaan
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden takia elettiin,
joiden takia kai koskaan en tottunut kaupunkiin
Väheni minulta luontoni kesti
kahdesti viikossa
sen enempää anelematta,
kokovartalopuudutuksen
Ja se kesti sen matalan katon
ja maiseman niukkuuden
tarpeeksi sieläkö vielä vai
vieläkö ketäisin sen
Ja pimut tulee pakkasesta,
ne tulee käydäkseen kusella vaan
Ja ne sihisten kiroaa sitä,
kun siitäkin rahastetaan
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden ihanuus huipentui,
kun puoliväkisin vosuista hikisen liivin ui
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden takia elettiin,
joiden takia kai koskaan en tottunut kaupunkiin
Bar del sótano
Se me perdió el bar del sótano,
con su atmósfera violenta,
placa de yeso hinchada de orina,
mala música de mal humor,
y una tela verde de fieltro,
donde la masa de huesos de bolas,
masa de huesos sólidos,
tiran unos de otros
Y las chicas vienen del frío,
vienen solo a mear
Y murmuran maldiciones,
cuando también se les cobra por eso
Y esas únicas noches, por las que vivíamos,
por las que nunca me acostumbré a la ciudad
Mi naturaleza disminuyó
soportando dos veces por semana
sin pedir más,
anestesia general
Y soportó ese techo bajo
y la escasez de paisaje
¿es suficiente allí todavía o
todavía lo buscaría?
Y las chicas vienen del frío,
vienen solo a mear
Y murmuran maldiciones,
cuando también se les cobra por eso
Y esas únicas noches, cuya belleza culminó,
cuando a la fuerza nadaron en chalecos sudorosos
Y esas únicas noches, por las que vivíamos,
por las que nunca me acostumbré a la ciudad