Berliini
Se on näkymätön harso kadulla
rauniot sen yöhön kuiskaavat
ilotytön hymyssä nuorukaisen silmissä
tummaa, pehmeää, eroottista ja ylpeää
Suru, ilman kyyneleitä
suru, yhteistä yksinäisyyttä
suru, ajan pysäyttää
suru, kaikkialla yllättää
Se on rauhaa pankkien kassaholveissa
politiikkaa naurettavavissa kulisseissa
jäätynyttä terästä sireenien äänessä
uniformuihin piiloutuneita kivisielussa
Kylmyys, tunteetonta voimaa
kylmyys, toimeenpanee oikeutta
kylmyys, vaalii orjuutaa
kylmyys, ei anna mitään toivoa
Se on tuhannen voltin jännite ilmassa
katutaisteluista sodaksi puhkeamassa
rikottuja pankin ikkunoita kiviä vasten kilpiä
nurkkaan ahdistettua raivoa
Viha, ylitsepursuaa
viha, saa kadut kiehumaan
viha, odottaa vuoroaan
viha, tulee ja tappaa
Intohimo, yössä koskena kuohuaa
unohdus, kiihkeä ja turmeltunut
pahat muistot, painavat hartioita
väsymys, lyijynharmaata ja raskasta
uni, lyhytaikainen vapauttaja
Berlín
Es un velo invisible en la calle
los escombros susurran en la noche
la sonrisa de una prostituta en los ojos de un joven
oscuro, suave, erótico y orgulloso
Tristeza, sin lágrimas
tristeza, soledad compartida
tristeza, detiene el tiempo
tristeza, sorprende en todas partes
Es paz en las bóvedas de los bancos
política en ridículos bastidores
acero congelado en la voz de las sirenas
almas de piedra escondidas en uniformes
Frio, poder sin sentimientos
frío, ejecuta la justicia
frío, alimenta la esclavitud
frío, no da esperanza
Es una tensión de mil voltios en el aire
de peleas callejeras a punto de estallar en guerra
ventanas de bancos rotas contra escudos de piedra
rabia acorralada en la esquina
Odio, desborda
odio, hace hervir las calles
odio, espera su turno
odio, llega y mata
Pasión, fluye como un río en la noche
olvido, apasionado y corrupto
malos recuerdos, pesan en los hombros
cansancio, gris plomizo y pesado
sueño, liberador de corta duración