Kolme toivetta
Tähän mä jään taas kadun varteen
pysäkille, kädessä kirje
jota en vielä oo sulle antanut
Askeleet vie pois pysäkiltä
Vieraita vaan katu on täynnä
Niin monta kertaa oon mukana kantanut
tätä kirjettä, jossa lukee:
Jos kävisikin niin, että kolme toivetta saisit yksin toivoa
olisinko yksi niistä ja pääsisin elämääs
Jos kävisikin niin, et ne kolme toivetta ei sisältäiskään minua
kai lampunhenki meitä varten antaisi vielä yhden toiveen
Hitaasti mä katua kävelen
Hapuilevin askelin kuljen
Niin monta kertaa oon kääntynyt takaisin
Nyt nään jo talon, jossa sä asut
Lammikkoon astun ja kenkäni kastuu
Sydämen lyönnit tuntuu yhä lujempaa
Puristan kirjettä, jossa lukee:
Ikkunas taakse mä jäin katsomaan
Sä otitkin toisen sun maailmaas
Mä kyllä tietäisin mihin käyttäisin
mun viimeisen toiveen
Jos kävisikin niin, että kolme toivetta saisit yksin toivoa
olisinko yksi niistä ja pääsisin elämääs
Tres deseos
Aquí me quedo de nuevo en la acera
en la parada, con una carta en la mano
que aún no te he dado
Los pasos me alejan de la parada
La calle está llena de extraños
Tantas veces he llevado conmigo
esta carta en la que dice:
Si resultara que pudieras pedir tres deseos solo
¿sería yo uno de ellos y entraría en tu vida?
Si resultara que esos tres deseos no me incluyeran
supongo que el genio de la lámpara nos daría un deseo más
Caminando lentamente por la calle
Con pasos titubeantes avanzo
Tantas veces he dado la vuelta atrás
Ahora veo la casa donde vives
Piso un charco y mis zapatos se mojan
Los latidos de mi corazón se sienten más fuertes
Aprieto la carta en la que dice:
Me quedé mirando hacia tu ventana
Tomaste a otro en tu mundo
Yo sabría en qué usaría
mi último deseo
Si resultara que pudieras pedir tres deseos solo
¿sería yo uno de ellos y entraría en tu vida