Joku Raja
Aamulla tuntuu raskaalta pää.
Hiivin, kun en haluu herättää.
Sulla aikaa jäädä lepäämään,
vapaapäivä.
Pikakahvi ei auta mitään:
kolmenkin kupin jälkeen väsyttää.
Menen suihkuun,
pesen hampaat
enkä meikkaa.
Varhain torilla vilkasta jo.
Vanhat odottaa, aukeaako
lähipankin ovi ollenkaan,
niil on kiire.
Viimeisenä työpaikalla oon
- pitäisi vaihtaa yövuoroon.
Puen päälle työvaatteet.
Olen reipas.
Näitä päiviä on jo liikaa,
jokainen solu mussa huutaa:
Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut,
ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut.
Mä astun harhaan taivaan tieltä
jonnekin pimeään, mut viedään sinne,
missä ei ees tarvitse nimeään.
Kaikki sanoo sävyyn säälivään:
oma vika kun tällaiseen jään,
mut en tiedä enää itsekään,
ketä pelkään.
En ole nainen, en yhtään mitään -
kidutettu eläin häkissään.
Olisitko hyvä mulle, jos mä oisin mukavampi?
Menen suihkuun valot päällä.
Sä et huuda enää koskaan.
Límite
Por la mañana siento la cabeza pesada.
Me arrastro, no quiero despertarte.
Tienes tiempo para quedarte descansando,
es tu día libre.
El café instantáneo no sirve de nada:
incluso después de tres tazas, me siento cansado.
Voy a la ducha,
me lavo los dientes
y no me maquillo.
Temprano en el mercado ya hay movimiento.
Los ancianos esperan, ¿se abrirá
siquiera la puerta del banco cercano,
tienen prisa?
Soy el último en llegar al trabajo
- debería cambiar al turno de noche.
Me pongo la ropa de trabajo.
Soy diligente.
Ya son demasiados estos días,
cada célula en mí grita:
Si me golpeas una vez más, te mataré,
y te golpearé con algo con lo que tú también me has golpeado.
Me desvío del camino hacia el cielo
hacia algún lugar oscuro, pero nos llevan allí,
donde ni siquiera necesitas tu nombre.
Todos dicen con tono compasivo:
es tu culpa quedarte en esta situación,
pero ni siquiera yo sé
a quién temo.
No soy una mujer, no soy nada en absoluto -
un animal torturado en su jaula.
¿Serías bueno conmigo si yo fuera más agradable?
Voy a la ducha con las luces encendidas.
Nunca más gritarás.
Escrita por: Paula Vesala