Onko Vielä Aikaa
Samein silmin seuraan haituvaa
Käsi nousee verkkaan, kohoaa
Sisäpuoli lämmin, tyyni vetelyys
Sattuu lempeämmin, läpi, kosteuden rämmin
Tunnen tuoksun, maistan sulan metallin
Valun hiljaa läpi teräsbetonin
Meri ottaa purjelaivan,
aarteet saaren maahan kaivan,
onko vielä aikaa, on tai ei,
sen ajatuksen joku multa vei!
Nyt ei mikään voi mua pelottaa
Ei mua kiinni mistään heikkoudesta saa
Miellyttävän turta, saatan nukahtaa
Olo on kuin olmin, hitain liikkein kiinni solmin
kaikki haavat, ruhjeet, tunteet revenneet
hyvin tietoisesti tämän kaiken teen!
Tuntuu ihanalta, kun sänky viedään alta
Onko vielä aikaa…
Linnut laulaa, mua se naurattaa
Pieni poika soittaa viuluaan
Menninkäinen puun taa katoaa
Tiedän sen, ja leijailen,
Leijailen , pois leijailen,
leijailen!
Tiedän että mistään mitään tiedä en!
Kaikki haavat, ruhjeet, tunteet revenneet,
hyvin tietoisesti tämän kaiken teen!
Tuntuu mahtavalta, kun sänky viedään alta
Mä havahdun ja suljen radion
Laskeudun, jo aamu tullut on!
¿Todavía hay tiempo?
Con ojos somnolientos sigo la neblina
La mano se levanta lentamente, se eleva
El interior cálido, una calma perezosa
Duele más suavemente, a través del fango húmedo
Siento el olor, pruebo el metal derretido
Me deslizo suavemente a través del concreto armado
El mar se lleva al velero,
los tesoros desentierro en la isla,
¿Todavía hay tiempo, sí o no?,
alguien me robó ese pensamiento!
Ahora nada puede asustarme
No me pueden atrapar por ninguna debilidad
Agradablemente entumecido, podría quedarme dormido
Me siento como un tronco, atado con movimientos lentos
todas las heridas, contusiones, sentimientos desgarrados
consciente y deliberadamente hago todo esto!
Se siente maravilloso cuando la cama es retirada
¿Todavía hay tiempo…
Los pájaros cantan, me hace reír
Un niño pequeño toca su violín
Un duende desaparece detrás del árbol
Lo sé, y floto,
Floto, me elevo,
me elevo!
¡Sé que no sé nada de nada!
Todas las heridas, contusiones, sentimientos desgarrados,
consciente y deliberadamente hago todo esto!
Se siente grandioso cuando la cama es retirada
Despierto y apago la radio
Me acuesto, ¡ya ha llegado la mañana!