Pohjantähden alla
Se oli kaunis päivä, kun tultiin hotelliin.
Kummalliseen synkkään kaupunkiin.
Hän tiskin takaa katsoi, mustilla silmillään.
Mä muistan aina äänen ja naurun pehmeän.
Valon kelmeän
refrain:
Näen taas kasvot sotilaan.
Hän huusi tuskissaan.
Huusi tuskissaan ja valui mustaan hiekkaan isänsä maan.
Hän katsoi silmiin mua, ei saanut antautua.
Mä ammuin ja hän kuoli kiljaisten.
Ei ei, jotain mukanaan hän vei.
Mä otin parhaan huoneen, käperryin vuoteeseen.
Miks pelko poltti vatsaa? Tiennyt en.
Kun hullu huutaa yössä ja repii saalistaan.
Ja toinen kirveen saa. Kolmas odottaa,
etkä ovia auki saa.
refrain (2x)
Bajo la estrella del norte
Fue un hermoso día cuando llegamos al hotel.
A una extraña y sombría ciudad.
Desde detrás del mostrador, ella me miraba con sus ojos negros.
Siempre recordaré su voz y su suave risa.
La pálida luz.
Estribillo:
Veo de nuevo el rostro de un soldado.
Gritaba en su agonía.
Gritaba en su agonía y caía en la negra arena de la tierra de su padre.
Me miraba a los ojos, no podía rendirse.
Disparé y él murió gritando.
No, no, se llevó algo consigo.
Tomé la mejor habitación, me acurruqué en la cama.
¿Por qué el miedo quemaba mi estómago? No lo sabía.
Cuando un loco grita en la noche y despoja a su presa.
Y otro toma el hacha. El tercero espera,
y no podrás abrir las puertas.
Estribillo (2x)