Sosiologia
Silloin, kun elvis kuoli, mä olin koulun keittolassa
Paidankaulus olkapäillä, läskipohjat kengissä.
Katalla oli kasetilla monta rokkisävelmää.
Me valot sammutettiin ja hämärässä tanssittiin.
Ennen oli hauskaa, vain työttömyys toi hätätilan,
Mustan pilven varjostamaan nuorten elämää.
Oli kurjuutta vain biafrassa, ihmisiä sorrettiin.
Se kaukana on euroopasta, missä tänään taistellaan.
Ennen oli hauskaa, vaikka energiaa säästettiin.
Nyt ydinvoimaa lisää tahtoo kaikki rakentaa.
Rakenteet on ajan mittaan pari kertaa muuttuneet.
Uusiin vaatimuksiin kukin vastaa tavallaan.
Poliittiset liikkeet nousi värein vihrein, punaisin.
Nyt intomieli vaihtunut on markkinoiden orjuuteen.
Mä kansalaisopistossa käyn posliinia maalaamassa
Enkä enää kehtaa mitää seinään kirjoittaa.
Ennen oli hauskaa, nyt on fiilis latistunut.
Kello on jo paljon, pitää mennä nukkumaan.
Aamulla mun täytyy nousta, kakku pitää koristaa.
Kolmekymmentä on täynnä - saanhan puhaltaa
Sociología
Cuando Elvis murió, yo estaba en la cafetería de la escuela
Con el cuello de la camisa sobre los hombros, zapatos con suela gruesa.
Katalla tenía muchas canciones de rock en cinta.
Apagamos las luces y bailamos en la penumbra.
Antes era divertido, solo el desempleo traía la crisis,
Una nube negra que oscurecía la vida de los jóvenes.
Solo había miseria en Biafra, la gente era oprimida.
Está lejos de Europa, donde hoy se lucha.
Antes era divertido, aunque se ahorrara energía.
Ahora todos quieren construir más energía nuclear.
Las estructuras han cambiado un par de veces con el tiempo.
Cada uno responde a las nuevas demandas a su manera.
Los movimientos políticos surgieron en verde, en rojo.
Ahora la pasión ha cambiado a la esclavitud del mercado.
Voy a la escuela de adultos a pintar porcelana
Y ya no me atrevo a escribir nada en la pared.
Antes era divertido, ahora el ánimo se ha desinflado.
Ya es muy tarde, debo ir a dormir.
Mañana debo levantarme, decorar un pastel.
Tengo treinta años - ¿puedo soplar las velas?