Vesikauhu
Suo mulle hauta pohjassa meren
Kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren
Pelastusveneistä rahaa sain
Ja barbadokselta rommilastin hain
Nyt loppui matruusilta työ
Kun kalat mua siellä huoltaa ja syö
Hetki koittaa, rankkuri lyö
On haudassa syvässä ikuinen yö
Purteni mukana mä pohjaan menen
Ja levää kerään alla kelmeän veden
Pallosilmä mulkokala mua ahdistaa
Kauas ylös jää krapujen maa
Kyyneleeni mun suolaiseen hukkuu
Kun vesikarhut nyt iäti nukkuu
Ahdille tää on jo työtä tuttuu
Kun haikalat meitä häijyy ja kukkuu
Naaraat vienot mua satamissa suree
Kun tonnikala paha peistäin puree
Voi tätä tuskaa! rausku nupista haukkaa
Ja paskiainen päälle suolavettä naukkaa
Ilmavat onkaloni kastuneet aivan
Suolessa nuljuvat sapuskat laivan
Ei patologi koskaan tätä sotkua avaa
Vain seepiat suulaat ruumiissain ravaa
Pánico acuático
En el fondo del mar tengo mi tumba
Cuando el monstruo de la vejez congela mi sangre
Dinero de botes salvavidas obtuve
Y de Barbados cargué un barco de ron
Ahora se acabó el trabajo de marinero
Cuando los peces me cuidan y devoran allí
Llega el momento, el verdugo golpea
En la profunda tumba hay una noche eterna
Con mi barco me hundo hacia el fondo
Y recojo algas bajo el agua pálida
Un pez globo me acosa
Lejos arriba queda la tierra de los cangrejos
Mis lágrimas se ahogan en la salada
Mientras los osos de agua duermen eternamente
Para la bodega esto ya es trabajo conocido
Cuando los tiburones nos acechan y graznan
Las suaves hembras me lloran en los puertos
Cuando el mal atún me muerde con sus púas
¡Qué dolor! la raya me arranca la cabeza
Y el desgraciado bebe agua salada
Mis cavidades aéreas están empapadas
En el intestino se arrastran los alimentos del barco
Ningún patólogo jamás abrirá este desastre
Solo los sepíidos charlatanes corren en mi cuerpo