Enkeli
Piilopaikka viimeinen
He löysivät sen ja pian paha tiesi mistä etsiä.
Sängyn alle saattoi sen
Pimeyden, valon vastakohdan
Pyyhki hymyn viimeisen.
Syvällä arvet, pinnan alla
Eivät kerro teille määrää kärsimyksen.
Katse kuin kiveen kaiverrettu
Vaikeroi ei ääneen, paljasta ei mitä kantaa sisällään.
Ei saa
Enää hiljaa huokaa
Siivetön enkeli.
Ei saa
Eikä kukaan huomaa
Kuinka sisällä verta vuotaa.
Pelottaako sua huominen?
Aurinko verenpunainen sua tervehtii ja tiedät sen.
Valoa tunnelissa?
Ei, se tulee veturista
Painajainen loppunutkaan ei.
Vaikka höyhensaaret taakse jäi
Niin yhä leikkii kuurupiiloa sun mieles unimaailmassa.
Jossa palkka synnin paino kullassa
Ja puhdas omatunto on vain satua.
Ángel
Escondite final
Lo encontraron y pronto el mal supo dónde buscar.
Debajo de la cama lo llevaron
La antítesis de la oscuridad, la luz
Borró la última sonrisa.
Profundamente, cicatrices bajo la superficie
No les dicen la cantidad de sufrimiento.
Mirada tallada en piedra
No gime en voz alta, no revela lo que lleva dentro.
No se permite
Suspirar en silencio
Ángel sin alas.
No se permite
Y nadie nota
Cómo la sangre fluye por dentro.
¿Te asusta el mañana?
El sol te saluda en rojo sangre y lo sabes.
¿Luz al final del túnel?
No, viene del tren
La pesadilla no ha terminado.
Aunque las islas de plumas quedaron atrás
Todavía juegan al escondite en tu mundo de sueños.
Donde el salario es el peso del pecado en oro
Y la conciencia pura es solo un cuento de hadas.