Irti
rintaan alasin
teilipyörälle pääni
ukkosen ääni
pistokkeeni irti
syttyvä vaate vöin on kiinni
ei sitä päältä saa revityksi
lukittu huone, jota vihata
huoneessa peili, jota vihata
peilissä katsoo, ketä vihata
meitä vain yksi, jota vihata
hauraat astian palat yhteen korjaamaan
saavuthan, siihen jää, päästä ethän milloinkaan irti
kun roviot palavat
kun riivaajat tulevat läpi ovien
minä pakenen hämärän turvin haparoiden läpi ovien
minä tiedän; tie tiedon tuolle puolen on kirjoitusta
loputonta kirjoitusta, sanatonta kirjoitusta, joka kietoo
kirjoitusta, joka kiskoo irti, kun roviot palavat
irti, kun riivaajat tulevat
Libre
Levanto mi cabeza hacia el techo
en la bicicleta de ejercicio
el sonido del trueno
mi enchufe se suelta
la ropa inflamable está atada
no se puede quitar de encima
una habitación cerrada, odiada
en la habitación un espejo, odiado
en el espejo se ve a quién odiar
solo somos uno, a quien odiar
fragments de vasos para reparar
llegas, te quedas, nunca te liberas
cuando las hogueras arden
cuando los demonios entran por las puertas
yo escapo a tientas en la oscuridad a través de las puertas
sé que el camino al conocimiento está escrito
escrito interminablemente, sin palabras, que envuelve
escrito que arranca cuando las hogueras arden
libre, cuando los demonios entran