Kuka luopuisi kuolemastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Mua etsineekö vaiko lastain
Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu
Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää
Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää
Ei se yöksi jää,se ei yöksi jää
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Varjo viikatteen tumman vaatteen
Tiedän ettei se voi olla kukaan muu
Väsymättä vierelläs kulkee
Viimehenkäyksen käsiinsä rinnallaan
Niin hellästi syliinsä sulkee
Sukii hiuksesi luisella kammallaan
¿Quién renunciaría a su muerte?
En silencio mira desde la ventana
Detrás de la pantalla, rostros como media luna
¿Me estará buscando a mí o a sus hijos?
En la oscuridad destella un codo
Guarda como tesoro a través de la vida
Pero no pide más que a un amigo para su hogar
No se queda para la noche, no se queda para la noche
¿Quién renunciaría a su muerte?
¿Quién renunciaría a su salvador?
En silencio mira desde la ventana
Detrás de la pantalla, rostros como media luna
La sombra de la túnica oscura de la guadaña
Sé que no puede ser nadie más
Inquebrantablemente camina a tu lado
Con la mano en el último aliento junto a su pecho
Te abraza tan tiernamente
Peina tu cabello con su peine de hueso