Perkeleet
Se kai iski siihen liian kovaa
porautui,tuli sisään liian lujaa
Yksin istuu kanssa toisten
kavereiden samalaisten
Ei tätä kukaan suunnitellut
ehdoin tahdoin havitellut
Vaan samat on ne perkeleet
olkapäillä istuneet
Samat on ne perkeleet…
Olkapäillä istuneet…
Niin aukeaa hetkeksi taivaat ja maat
ekstaasin pumpuliin puuduttavaan
Silmien sameiden takana taas
elämä taistelee aikaa vastaan
Ei pitkä ollut aika sen
odotus päättyi pakkaseen
Keskeltä lumikinosten
näkyi käsi valkoinen
Ei sitä enää kukaan muista
on tilalle tullut monta uutta
Jotka vuoroaan odottaa
ja kaikki säilyy ennallaan
Samat on ne perkeleet…
Olkapäillä istuneet…
Malditos
Se supone que golpeó demasiado fuerte
se perforó, entró demasiado rápido
Sentado solo con otros
amigos similares
Nadie planeó esto
ni lo deseó deliberadamente
Pero son los mismos malditos
que se han sentado en los hombros
Son los mismos malditos...
Sentados en los hombros...
Así se abren por un momento los cielos y la tierra
en el algodón embriagador del éxtasis
Detrás de los ojos nublados nuevamente
la vida lucha contra el tiempo
No fue mucho tiempo
la espera terminó en el frío
En medio de montones de nieve
se veía una mano blanca
Ya nadie lo recuerda
han llegado muchos nuevos en su lugar
Que esperan su turno
y todo sigue igual
Son los mismos malditos...
Sentados en los hombros...