Puhe
Vielä eilen hetki sitten
olin suuri kuin jättiläinen
Suuresta suusta suuren ääneen
lausuin sanoja huusin ääneen
Sanoja siitä,mitä mieltä
olen teistä ja teidän töistä
Puhuin puolesta,puolesta maan
joka jalkojen alla upottaa
Kuuta katson,kuka sen omistaa
Kenen on taivas,kenen on tämä maa
Kenen kehtoa kalma keinuttaa
Kenen toimesta me täällä kuljetaan
Mätäs mättäältä,metri metriltä
vaivun maahan,maahan vetiseen
Täällä on turhaa,turha on huutaa
sillä täällä ei sanoja kuulla
Nämä linnut laulavat minulle
kertovat siitä,kuinka on pientä
elo yhden,yhden ihmisen
Sillä tämä maa on ikuinen
Discurso
Apenas ayer, hace un momento
era tan grande como un gigante
Con una gran boca a todo pulmón
decía palabras, gritaba a todo pulmón
Palabras sobre lo que pienso
de ustedes y de sus acciones
Hablaba a favor, a favor de la tierra
que se hunde bajo nuestros pies
Miro la luna, ¿quién la posee?
¿De quién es el cielo, de quién es esta tierra?
¿De quién es la cuna que mece la muerte?
¿Por quién estamos aquí caminando?
Montículo tras montículo, metro a metro
me hundo en la tierra, en la tierra acuosa
Aquí es inútil, inútil gritar
porque aquí no se escuchan palabras
Estos pájaros me cantan
me cuentan lo pequeño que es todo
la vida de un solo, de un solo ser humano
Porque esta tierra es eterna