395px

Dos Caminantes

Ruuska Pekka

Kaksi Kulkijaa

Silloin oli lokakuu ja kaikki alkoi yllttin
Meidt kulkemassa nhtiin illan suussa lhekkin
Muistan sinun hymyilleen kun kertoa m yritin
Ett rakastin niin paljon kuin vain osasin
Min tiesin mihin suuntaan, minne tahdoin yritt
Pts pyritellen katsoit vauhtiani kiihtyv
Silloin etumatkaa sain ja sin vanaveteen jit
Liian pitkn kuljettiin vain selkpuolen musta nit
Kuin pikku-Liisa metsikkn s eksyit unelmaani niin
Puheisiini kauniisiin ja loppumattomiin
Ja nyt istumme me tss alla taivaan sinisen
Toisiamme etsimss toisiamme kutsuen
Ja hetki koitti ymmrsin sen tytyy olla joku muu
Jolle kutsuvana unieni nky avautuu
Ja min otteen ohjaksista vhin nin hellitin
Ja tuon haaveen suuren myt sydmeni hautasin
Ja niin nyt ollaan miss ollaan emme osaa takaisin
Yll sngystni nousin ikkunalla thystin
En osaa anteeksikaan pyyt en sua osaa lohduttaa
Sanomattakin on selv ett tahdoin parempaa
Kuin pikku-Liisa metsikkn s eksyit unelmaani niin
Puheisiini kauniisiin ja loppumattomiin
Ja nyt istumme me tss alla taivaan sinisen
Toisiamme etsimss toisiamme kutsuen
Kuin pikku-Liisa metsikkn s eksyit unelmaani niin
Puheisiini kauniisiin ja loppumattomiin
Ja nyt istumme me tss alla taivaan sinisen
Toisiamme etsimss toisiamme kutsuen

Dos Caminantes

Era octubre y todo comenzó de repente
Nos vieron caminando juntos al caer la noche
Recuerdo tu sonrisa cuando intentaba decirte
Que te amaba tanto como podía
Sabía hacia dónde, a dónde quería intentar
Con decisiones titubeantes veías cómo aceleraba
Entonces tomé la delantera y tú te quedaste rezagada
Caminamos demasiado tiempo solo con el sonido oscuro a nuestras espaldas
Como la pequeña Alicia en el bosque te perdiste en mi sueño
En mis palabras bonitas e interminables
Y ahora estamos aquí debajo del cielo azul
Buscándonos mutuamente, llamándonos
Y llegó el momento, entendí que debe haber alguien más
A quien se le abra la visión de mis sueños
Y solté las riendas con suavidad
Y con ese gran sueño enterré mi corazón
Y así estamos ahora donde estamos, no sabemos volver
Me levanté de la cama y miré por la ventana
Ni siquiera sé cómo pedir perdón, no sé consolarte
Sin decirlo está claro que quería algo mejor
Como la pequeña Alicia en el bosque te perdiste en mi sueño
En mis palabras bonitas e interminables
Y ahora estamos aquí debajo del cielo azul
Buscándonos mutuamente, llamándonos
Como la pequeña Alicia en el bosque te perdiste en mi sueño
En mis palabras bonitas e interminables
Y ahora estamos aquí debajo del cielo azul
Buscándonos mutuamente, llamándonos

Escrita por: