Miekka Ja Valtikka
Matkustajakodin halvimpaan huoneeseen
Saavun jlleen kun y on jo syvin
Plyyshitapetin revenneen katveeseen
Istun mielin m hmrtyvin
Toissavuoden vuosikertaa on lehti tuo
Joka pydll plyss makaa
Juorusivujen juhlijat maljan juo
Vaikka ikv ajaakin takaa
Tmk on koti ihmisen
Maja matala loistoa vailla
Maali rapissut ikkunan puitteiden
Ihmismielen unelmain lailla
Nukkavierun pivpeiton pois kiskaisen
On hetekan syli niin hell
Se mua kannattaa kainosti kitisten
On kuin lepisi hyhenell
Lompakosta valokuvaa m vilkaisen
Hn siin hymyilee vuosien takaa
Ylampusta m viimein virran katkaisen
Tn yn saa hn uneni jakaa
Tmk on koti ihmisen
Maja matala loistoa vailla
Maali rapissut ikkunan puitteiden
Ihmismielen unelmain lailla
Tmk on koti ihmisen
Maja matala loistoa vailla
Maali rapissut ikkunan puitteiden
Ihmismielen unelmain lailla
Espada y Cetro
Me dirijo a la habitación más barata del albergue
Llego de nuevo cuando la noche está más profunda
En la penumbra de la tapicería desgarrada
Me siento con la mente nublada
El periódico del año pasado yace en la mesa
Cubierto de polvo
Los juerguistas de las páginas de chismes brindan
Aunque la nostalgia persigue
Este es el hogar del ser humano
Una morada humilde sin brillo
La pintura descascarada de los marcos de las ventanas
Como los sueños de la mente humana
Arranco la desgastada colcha del día
La cama es tan acogedora
Me sostiene suavemente con un ligero crujido
Como si descansara sobre plumas
Miro una foto en la cartera
Él sonríe desde hace años
Finalmente apago la luz del velador
Esta noche compartirá mis sueños
Este es el hogar del ser humano
Una morada humilde sin brillo
La pintura descascarada de los marcos de las ventanas
Como los sueños de la mente humana
Este es el hogar del ser humano
Una morada humilde sin brillo
La pintura descascarada de los marcos de las ventanas
Como los sueños de la mente humana