Jäähyvästi
Hetken niin pienen sinut tuntea sain
Et nähnyt elonpolkua.
Onko unesi mustavalkoinen?
Niin alkoi aamu viimeinen.
En tiennyt sen loppua
Kesken kävelyn yhteisen varjo läheni
Ratin takana istui mies peto pukuinen
Päätti viedä elon ihmisen
Synnyit tähän vihan maailmaan,
Niin aavaan sameaan
Pieni käsi kädestä raukeaa
Pystynyt en auttamaan
Jäähyvästi
Pulloonsa kirkkaan saastaiseen.
Tarttui koura pahuuden
Antoi vallan äänille
Käskyille tuntemattoman
Tien laidal näki perheen - onnen yhteisen
Vapautti raivon sairaan valloilleen
Jäähyvästi... Hyvästi
Arkun pienen saan
Jäähyvästi... Hyvästi
Lepoon saattaa maan
Despedida
Por un momento tan breve te pude sentir
No viste el camino de la vida.
¿Es tu sueño en blanco y negro?
Así comenzó la última mañana.
No sabía su final
En medio de nuestro caminar compartido se acercó una sombra
Detrás del volante estaba un hombre vestido de bestia
Decidió llevarse la vida de un ser humano
Naciste en este mundo de ira,
Tan vasto y turbio
Una pequeña mano se desvanece de la mía
No pude ayudar
Despedida
En su botella clara y sucia
La garra de la maldad se aferró
Dio poder a las voces
A las órdenes de lo desconocido
En el borde del camino vio a una familia - su felicidad compartida
Liberó la locura enferma
Despedida... Adiós
Recibiré un pequeño ataúd
Despedida... Adiós
Lo llevará al descanso en la tierra