Olet Puolisoni Nyt
Ei preeriaa, ei peltoja, ei vuortenhuippuja
On kaupunki ja kaupungissa kaksi vanhusta
Toinen herää painajaiseen toistuvaan ja nousee sängystä
sudet eivät ulvo eikä vesi hyytävää
on puolisonsa vartalolla kaksi täkkiä
Toinen oli lahja jonka reuna repsottaa
Katse jähmettyy, kello ei
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
en vaihtais sekunttiakaan
en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Tapetoitu seinä on ja puinen lattia
Valokuvat koirasta ja lastenlapsista
Yläkerta yskii, askel ottamatta jää
Filmi pysähtyy
Kutsun tätä rakkaudeksi kahden ihmisen
kutsun tätä elämäksi vaikka ole en
Täydellistä suoritusta tehnyt minäkään
kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
on hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
Että kuiskauskin on huuto
En vaihtais sekunttiakaan
en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
En jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Kun väkivahva kevät puhkeaa
Ja aamu kantaa rautahaarniskaa
kun vaja tehdään vuolukivestä
Mä olen siinä nuorena kuin nurmet on
Sä istut salin nurkkapöydässä
Musiikki on rytmitettyä
minä kysyn saanko luvan, sinä nyökkäät
sinä nyökkäät
Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista
että kuiskauskin on huuto
en vaihtais sekunttiakaan
en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja
en jäätä joka murtui, en kirkonkelloja
Olit puolisoni silloin, olet puolisoni nyt
Ahora eres mi cónyuge
No hay praderas, ni campos, ni cimas de montañas
Hay una ciudad y en la ciudad dos ancianos
Uno se despierta de una pesadilla recurrente y se levanta de la cama
los lobos no aúllan y el agua no está helada
en el cuerpo de su cónyuge hay dos edredones
Uno era un regalo cuyo borde está desgastado
La mirada se congela, el reloj no avanza
Lágrimas fluyen solo en el piso de abajo
Hay un silencio tan perfectamente silencioso
Que un susurro es un grito
no cambiaría ni un segundo
ni mi juventud ni los dolores de crecimiento frenéticos
ni el hielo que se rompió, ni las campanas de la iglesia
Fuiste mi cónyuge entonces, ahora eres mi cónyuge
La pared está empapelada y el piso de madera
Fotos del perro y los nietos
El piso de arriba tose, sin dar un paso
La película se detiene
Llamo a esto amor entre dos personas
llamo a esto vida aunque ya no sea
Ni siquiera yo he logrado una actuación perfecta
Lágrimas fluyen solo en el piso de abajo
Hay un silencio tan perfectamente silencioso
Que un susurro es un grito
No cambiaría ni un segundo
ni mi juventud ni los dolores de crecimiento frenéticos
ni el hielo que se rompió, ni las campanas de la iglesia
Fuiste mi cónyuge entonces, ahora eres mi cónyuge
Cuando la primavera poderosa estalla
Y la mañana lleva una armadura de hierro
cuando el cobertizo se construye de pizarra
Estoy allí joven como los prados
Tú estás sentado en la esquina de la sala
La música tiene ritmo
yo pregunto si tengo permiso, tú asientes
tú asientes
Lágrimas fluyen solo en el piso de abajo
Hay un silencio tan perfectamente silencioso
Que un susurro es un grito
no cambiaría ni un segundo
ni mi juventud ni los dolores de crecimiento frenéticos
ni el hielo que se rompió, ni las campanas de la iglesia
Fuiste mi cónyuge entonces, ahora eres mi cónyuge