Etten säikytä kaloja
Otan sakset istun ikkunalle
Hiuksesi sylissäni tuoksuvat työlle
Tuuli vie ne sormistani
Leikkimään kaupungin tomun kanssa
Tiedän yhden pienen pojan
Se käy aamuisin järvellä ongella
Valo on haalistanut vanhan kuvan
Veden pinnan ja puseron raidat
Katselen poikaa matkan päästä
Etten säikytä sitä enkä kaloja
Onkiretkestä on aikaa
Kosken niskaasi, sen kaari on muuttunut
Nukahdat polveani vasten
Läpi metsikön takaisin ongelle
Lasken sakset olen paikoillani
Etten säikytä teitä enkä kaloja
No asustes a los peces
Tomaré las tijeras y me sentaré en la ventana
Tus cabellos en mis manos huelen a trabajo
El viento los lleva de mis dedos
A jugar con el polvo de la ciudad
Conozco a un pequeño niño
Que va por las mañanas a pescar al lago
La luz ha desvanecido una vieja imagen
Las rayas en la superficie del agua y en la camisa
Observo al niño desde lejos
Para no asustarlo ni a él ni a los peces
Ha pasado tiempo desde la pesca
El arco del río, ha cambiado su forma
Te quedas dormido apoyado en mi rodilla
A través del bosque de regreso a pescar
Dejo las tijeras en su lugar
Para no asustarlos ni a ustedes ni a los peces