Laulu
Kun kurkiaurat lentävät länteen
kyyhkyset hiljaa leijailee öisen järven yllä
ja lokit laulaa viimeistä sävelmää
yö on keltainen ja musta
sininen katselee, ihmettelee
kuka meitä huijaa, kuka huiputtaa
kun sinipunainen on maa
totuus on revitty riekaleiksi
jokainen meistä tietää sen
pois laki on lakaissut totuuden tomun
olen puhdas ja valehtelen
myös tämä uljas urbaani unelma
on osa hurjaa luontoain
ei ole rajaa, ei turvapaikkaa
kaikki on katoavaa
kuolleet nukkuvat kaupungeissa
kynttilän meren alla
ja meillä on aikaa joka Joulu
itkeä haudalla
minä kietoudun suruni sisään
on niin kaunista, kaunista, kaunista
tätä minulta ei kukaan voi riistää
mä olen maksanut kaiken
kuka nyt uskoo tähän kaikkeen
kuka vielä uskoo käärmeeseen
joka kahdella kielellä myrkkyä iskee
unelmien eteiseen
vaikken mä aina jaksa
uskoo ja rakastaa
niin on täällä vielä helvetisti
kaunista katseltavaa
Canción
Cuando las grullas vuelan hacia el oeste
las palomas flotan silenciosamente sobre el lago nocturno
y las gaviotas cantan la última melodía
la noche es amarilla y negra
el azul observa, se pregunta
cómo nos engañan, quién nos engaña
cuando la tierra es azul y roja
cada uno de nosotros sabe
que la verdad ha sido destrozada en pedazos
la ley ha barrido el polvo de la verdad
soy puro y miento
también este valiente sueño urbano
es parte de la salvaje naturaleza
no hay límites, no hay refugio
todo es efímero
los muertos duermen en las ciudades
bajo el mar de velas
y tenemos tiempo cada Navidad
para llorar en la tumba
me envuelvo en mi tristeza
es tan hermoso, hermoso, hermoso
esto nadie me lo puede quitar
he pagado por todo
quién cree en todo esto ahora
quién aún cree en la serpiente
que con veneno ataca en dos lenguas
en el vestíbulo de los sueños
aunque a veces no tenga la fuerza
para creer y amar
aquí todavía hay un montón
de belleza para contemplar