Sielun veljet
Harvat harmaat hirttoköydet hämärässä huomataan,
käy nuoret kuumat kurjenkaulat kuohuksissaan silmukkaan,
vain puitten serkut turkistaan saa valaistua murhaajaan,
kun uskottomat pimeydessä ovat kilpaa kauhuissaan.
puitten serkut, siskot, lapset, sielun veljet!
horisontin mainostajat , sielun veljet!
Ja tätä mä maistan, tämän mä tunnen,
ja yhä mä uskon, tätä aistin, kuulen haistan!
Mä olen hautausmaakuva, ohimoilta versovat villiruusut,
vuoren päältä laulukin kaikuu läpi harmaan Frederikin,
jalat multa hajoaa, isä lastaan rakastaa.
puitten lapset, muovin syöjät, sielun veljet!
teräksessä, asfaltissa, sielun veljet!
Ja tätä mä maistan, tämän mä tunnen,
ja yhä mä uskon, tätä aistin, kuulen haistan!
puitten serkut, siskot lapset, sielun veljet!
monta mieltä, yhtä kaikki, sielun veljet!
ja tätä mä maistan, sielun veljet!
ja, ja tämän mä tunnen,sielun veljet!
ja, ja, ja yhä mä uskon, sielun veljet!
ja, ja, ja tätä mä maistan, sielun veljet!
ja, ja, ja, ja tämän mä tunnen, sielun veljet!
ja yhä mä uskon, sielun veljet!
Sielun Veljet! Sielun Veljet!
Sielun Veljet! Sielun Veljet!
Hermanos del alma
Pocas cuerdas de ahorcado grises se notan en la penumbra,
los jóvenes cuellos de grulla calientes se enredan en la espuma,
solo los primos de los árboles pueden iluminar al asesino con sus pieles,
cuando los infieles en la oscuridad compiten en terror.
primos de los árboles, hermanas, niños, hermanos del alma!
anunciantes del horizonte, hermanos del alma!
Y esto lo pruebo, esto lo siento,
y aún creo, esto lo percibo, lo escucho, lo huelo!
Soy la imagen del cementerio, rosas silvestres brotan de las sienes,
incluso desde la cima de la montaña resuena la canción a través de la gris Frederik,
los pies se deshacen en la tierra, un padre ama a su hijo.
hijos de los árboles, devoradores de plástico, hermanos del alma!
en el acero, en el asfalto, hermanos del alma!
Y esto lo pruebo, esto lo siento,
y aún creo, esto lo percibo, lo escucho, lo huelo!
primos de los árboles, hermanas, niños, hermanos del alma!
muchos pensamientos, todos iguales, hermanos del alma!
Y esto lo pruebo, hermanos del alma!
y, y esto lo siento, hermanos del alma!
y, y, y aún creo, hermanos del alma!
y, y, y esto lo pruebo, hermanos del alma!
y, y, y, y esto lo siento, hermanos del alma!
y aún creo, hermanos del alma!
¡Hermanos del alma! ¡Hermanos del alma!
¡Hermanos del alma! ¡Hermanos del alma!