Vippaa Mulle Viitonen
Tietä ennen sotaa Petsamoon vuoden tein, muistan sen,
nyt jo maantien tekoon vanha oon, vippaa mulle viitonen.
Korpeen palan maata raivasin, auraten, kyntäen,
pellot jäivät sodan jalkoihin, vippaa mulle viitonen.
Sinne jonnekin tieni kun vei ystävät kaikki palanneet ei,
siellä haaveistain mä luopua sain, arpia vain muistonain.
Silloin minuun kyllä myös luotettiin, tarvinnut muita en,
nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
On usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen,
vippaa mulle viitonen, vippaa mulle viitonen,
vippaa mulle viitonen.
Lend Me Five Bucks
Before the war to Petsamo I went a year, I remember it,
now I'm old for road construction, lend me five bucks.
I cleared a piece of land in the wilderness, plowing, tilling,
fields were left in the footsteps of war, lend me five bucks.
Where my path led, friends all gone, never returned,
there I had to give up my dreams, scars only as memories.
Back then, they trusted me too, didn't need others,
now faith in people is gone, lend me five bucks.
now faith in people is gone, lend me five bucks.
Faith in people is gone, lend me five bucks,
lend me five bucks, lend me five bucks,
lend me five bucks.