Vippaa Mulle Viitonen

Préstame cinco

Vippaa Mulle Viitonen

Antes de la guerra en Petsamo hice mi camino, lo recuerdo,Tietä ennen sotaa Petsamoon vuoden tein, muistan sen,
ahora soy viejo para construir caminos, préstame cinco.nyt jo maantien tekoon vanha oon, vippaa mulle viitonen.
En el bosque limpié la tierra, arando, sembrando,Korpeen palan maata raivasin, auraten, kyntäen,
los campos quedaron bajo los pies de la guerra, préstame cinco.pellot jäivät sodan jalkoihin, vippaa mulle viitonen.

Donde mi camino me llevó, mis amigos no regresaron,Sinne jonnekin tieni kun vei ystävät kaikki palanneet ei,
allí tuve que renunciar a mis sueños, solo cicatrices como recuerdo.siellä haaveistain mä luopua sain, arpia vain muistonain.
En ese entonces confiaban en mí, no necesitaba a otros,Silloin minuun kyllä myös luotettiin, tarvinnut muita en,
ahora he perdido la fe en la gente, préstame cinco.nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
Ahora he perdido la fe en la gente, préstame cinco.nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.

He perdido la fe en la gente, préstame cinco,On usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen,
préstame cinco, préstame cinco,vippaa mulle viitonen, vippaa mulle viitonen,
préstame cinco.vippaa mulle viitonen.