Elisa
Hänellä on arvet laihoissa ranteissaan
ja tatuoitu olkapää
Tummien lasien taa piilottelee
raukka ristejä silmissään
Hän on jo lapsena langennut
ja nuoruutensa valvonut
ja vanhuuttaan nyt vihaten, kulkee eksyneenä
kuin lajinsa viimeinen
Hän syntyi sinne, missä pienet tytöt
liian nopeasti vanhenee
Sinne, missä pelko silmissään
kansa Herran sanaa kuuntelee
Siellä miehet oppii miehiksi
ja naiset opetetaan nöyrtymään
kun Ladan hikisillä takapenkeillä
niiden unelmilta siivet revitään
Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, hän tahtoi lentää kuin lajinsa viimeinen
Hän kertoo tarinoita itsemurhasta insestiin,
Tukholmasta, viinasta, kamasta,
miehistä ja rahasta ja kaikesta paskasta
joista etsin muka vapautta
kunnes eräänä iltana
Göteborgissa pienellä kujalla
ja lasisilla silmillään tuijotti lumisadetta
ja kun maa muuttui valkeaksi
hän muuttui vanhaksi, hän repi ranteensa auki
ja lumeen kirjaimin punaisiin, nimensä kirjoitti
Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, syntyi alle tähtien pohjoisten
Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, nyt hän lentäen lähtee kuin lajinsa viimeinen
Sinä aamuna kun hän heräsi
sairaalassa, sidottuna selälleen
ja seiniä valkoisia katseli
eikä tuntenut enää siipiään
oli kiinni saanut raaka tuuli idästä
joka tanssittaa vanhoja luurankoja
ja ne pirut pyörii nyt hänen silmissään,
ei kestä niitä selvänä katsella.
Elisa, tyttö etelän kaipuu silmissään
Elisa, täällä alla tähtien pohjoisten
Elisa, ei tahtoon isänsä suostunut nöyrtymään
Elisa, nyt hän ristinsä raahaa kuin lajinsa viimeinen
Elisa
Ella tiene cicatrices en las muñecas delgadas
y un hombro tatuado
Se esconde detrás de gafas oscuras
con cruces de desgracia en sus ojos
Desde niña ha caído
y su juventud ha vigilado
y ahora envejeciendo con odio, camina perdida
como la última de su especie
Nació donde las niñas
envejecen demasiado rápido
Donde con miedo en los ojos
el pueblo escucha la palabra del Señor
Allí los hombres aprenden a ser hombres
y las mujeres son enseñadas a humillarse
mientras en los asientos traseros sudorosos de un Lada
les arrancan las alas a sus sueños
Elisa, con anhelo del sur en sus ojos
Elisa, nacida bajo las estrellas del norte
Elisa, no se sometió al deseo de su padre de humillarse
Elisa, quería volar como la última de su especie
Ella cuenta historias desde suicidios hasta incestos,
de Estocolmo, alcohol, drogas,
hombres y dinero y toda la mierda
de la que buscaba liberarse
hasta que una noche
en Gotemburgo en un callejón estrecho
con sus ojos de cristal miraba la nevada
y cuando la tierra se volvió blanca
ella envejeció, se cortó las muñecas
y en la nieve con letras rojas, escribió su nombre
Elisa, con anhelo del sur en sus ojos
Elisa, nacida bajo las estrellas del norte
Elisa, no se sometió al deseo de su padre de humillarse
Elisa, ahora se va volando como la última de su especie
La mañana en que despertó
en el hospital, atada boca arriba
mirando las paredes blancas
y ya no sintiendo sus alas
había sido golpeada por un viento crudo del este
que hace bailar a los viejos esqueletos
y esos demonios ahora giran en sus ojos,
no puede soportar verlos claramente.
Elisa, con anhelo del sur en sus ojos
Elisa, aquí bajo las estrellas del norte
Elisa, no se sometió al deseo de su padre de humillarse
Elisa, ahora arrastra su cruz como la última de su especie