Hämärän Taa
Näin käy taas päälleni yö
kun sudet lampaita syö
ja pienet pirut nurkissani pihisee
Yö peilin eteeni tuo
ja näen silmäni nuo
Kyllä susi aina suden tuntee
Seinilläni varjot
jälleen hiljaa huohottaa
Tummat siivet mua syliin kutsuu taas
Silti polvistua en tahdo
Vielä antaudu en
ennenkuin kynä tai mies katkeaa
Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään
Tämä ruumis on kuin talo
joka hiljaa lahoaa
Lauta laudalta sen seinät revitään
Joko antanut on kaiken
Joko rivi viimeinen
tänä yönä tälle paperille jää
Oi jumalani
miksi niin levottoman teit
miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
joka sokealta vaatii sanoja
Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään
Niin jatkuu jäätävä yö
ja silti pistettä en lyö
vaikka sudet vain jatkaa juhliaan
Ja kun silmiin suoraan katsoo
kasvoja kalpeita
tiedän yö taas lähempänä kuolemaa
Ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
Ehkä jonain yönä vielä kaiken selvemmin sä näät
kunhan silmäsi tottuu vain
tähän hämärään
Detrás de la penumbra
Así cae la noche sobre mí
cuando los lobos devoran ovejas
y pequeños demonios silban en mis rincones
La noche me trae frente al espejo
y veo mis propios ojos
Un lobo siempre reconoce a otro
Las sombras en mis paredes
susurran suavemente de nuevo
Las alas oscuras me llaman a su abrazo
Aún así, no me arrodillo
No me rindo todavía
antes de que la pluma o el hombre se rompan
Y cuando eres demasiado orgulloso
y no sabes rendirte
tienes que seguir intentando hasta el final
Quizás en alguna noche veas todo más claro
cuando tus ojos se acostumbren
a esta penumbra
Este cuerpo es como una casa
que se pudre en silencio
Tabla por tabla, sus paredes son arrancadas
¿Ya lo has dado todo?
¿Ya es la última fila?
esta noche, estas palabras quedarán en este papel
Oh Dios mío
¿por qué hiciste tan inquieto?
¿por qué lo enviaste solo a navegar en la tormenta?
diste la pluma, diste la mano, diste el papel en blanco
que exige palabras de un ciego
Y cuando eres demasiado orgulloso
y no sabes rendirte
tienes que seguir intentando hasta el final
Quizás en alguna noche veas todo más claro
cuando tus ojos se acostumbren
a esta penumbra
Así continúa la noche helada
y aún no doy el golpe
aunque los lobos sigan celebrando
Y cuando miro directamente a los ojos
rostros pálidos
sé que la noche está más cerca de la muerte
Y cuando eres demasiado orgulloso
y no sabes rendirte
tienes que seguir intentando hasta el final
Quizás en alguna noche veas todo más claro
cuando tus ojos se acostumbren
a esta penumbra