Tsunami
Haaskoja ja lokkeja, ihmishaaksirikkoja
Sumu rantaviivalla siivilöi freoniaaltoja
Mantereet kai liikahtivat, meri metrejä vajosi
Suuri sininen vetäytyi jattiläisaalloksi
Ekokatastrofi
Humaani tsunami
Evoluution sykli
Edessä epilogi
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy, aika paeta, lähtölaukaus
Vesi vetäytyy, vesi vetäytyy,
varmin keino päästä hengestään on jäädä rannalle makaamaan
Neljä päivää, juoksu ylämäkeen jalkuu, on korkealle ehdittävä
Kolme päivää, liike lihakset rikkoo, veri happona kuohuu
Kaksi yötä matkaa on, rajat ja raajat on auki, ei passeja tarvita, sillä
lentokentän päähän pääsi puolet
Loput on kuolleet
Kramppaavilla jaloilla raavittiin kalkkiviivoja
Ei ollut enää tunteita, vain kooma ja amok-juoksua
Rannekello, pulssimittari, rakennekynnet, vahvin voittaa
Merkkikengät tahmeina kynsien haljettua
Tien vasempaan laitaan köyristyivat nuo, jotka uskossaan katseensa ylös luo
Taikauskon, kiihkoilun ja vainon sain jättää taakseni, kun toisen laidan hain
Oikealla ylpeät laulaen hoki: "Sankari kuollessaan on paras toki"
Marssivat ankat jonossa vesirajaan
Me muut, me muut juoksimme keskeltä ja lujaa
Kuolemasta kuolemaan antibiootit estivät yhä uudestaan
Haluan levätä, en juosta enää, kliimaksien intervallit jättää
Vedän happea ja ehkä jaksan metrin
Juhlistaisin lepoa, kuolemaa, ei, ei, haluan sittenkin taistella kilpailussa täällä
Hukkuvan planeetan pinnan yllä
"Edessä lauma lentokoneita
viimeisellä suoralla
Lennän joukon kärjessä länteen
Allamme vesi halkoo maan,
jää murskautuu,
rajat huuhtoutuvat
Kalliot luisuvat mereen, muta puhdistaa rannat kellujista
Höyry polttaa vuorten eläimet
Loppuräjähdys"
Tsunami
Gaviotas y gaviotines, desastres humanos
La niebla en la costa filtra olas de freón
Los continentes se movieron, el mar se hundió en metros
El gran azul se retiró en una gigantesca ola
Catástrofe ecológica
Tsunami humano
Ciclo de evolución
Epílogo por delante
El agua retrocede, el agua retrocede, es hora de huir, disparo de salida
El agua retrocede, el agua retrocede,
la forma más segura de salvarse es quedarse tirado en la orilla
Cuatro días, correr cuesta arriba, hay que llegar alto
Tres días, el movimiento rompe los músculos, la sangre hierve como ácido
Dos noches de viaje, fronteras y extremidades abiertas, no se necesitan pasaportes, porque
la mitad llegó al final del aeropuerto
Los demás han muerto
Con piernas convulsionadas, se rascaban las líneas de tiza
Ya no había sentimientos, solo coma y correr amok
Reloj de pulsera, pulsómetro, uñas de gel, el más fuerte gana
Zapatillas de marca pegajosas después de que las uñas se rompieran
A la izquierda del camino se encorvaron aquellos que en su fe miran hacia arriba
Dejé atrás la superstición, el fanatismo y la persecución, cuando busqué el otro lado
A la derecha, orgullosos cantaban: 'Un héroe al morir es el mejor, por supuesto'
Marcharon en fila de patos hacia la línea de agua
Nosotros, los demás, corrimos desde el centro y rápido
De muerte a muerte, los antibióticos seguían previniendo una y otra vez
Quiero descansar, no correr más, dejar los intervalos de clímax
Respiro y tal vez pueda dar un paso
Celebraría el descanso, la muerte, no, no, quiero luchar en esta competencia aquí
Sobre la superficie del planeta que se ahoga
'Frente a nosotros una bandada de aviones
en la última recta
Vuelo al frente del grupo hacia el oeste
Bajo nosotros el agua divide la tierra,
el hielo se rompe,
las fronteras se lavan
Las rocas se deslizan al mar, el barro limpia las playas de los flotadores
El vapor quema a los animales de las montañas
Explosión final'