Maalla, Merellä, Ilmassa
Julistettiin radiossa: luonnonvarat loppuivat
En kuullut
Raahasin jo rakasta tavaraa evakkojonossa pitkin maisemaa
Pysähdys voi tappaa, muutos pelottaa
Minä pelkäsin liikkua
Lentokoneiden lastina taivaalla ei ollut turisteja vaan pommeja
Sinä päivänä ajoradoilla makasi ennätyspaljon raatoja
Etäisten saarivaltioiden yhteydet katkaistiin, öljy loppui
Happosateisten jokien varsilla vaelsi lapsia ilman vaatteita
Pakeni lääkärit yli rajojen, rikkaat suojiin kaupunkimaastureiden
Kun terroristi pukeutui Pradaan, oli kaupan vihreitä arvoja
Vaarallisimmat fundamentalistit pakenivat tavaravuorien luoliin
Tyhjää myyvä tankkauspiste oli päätepysäkki
Marssimme sotaan maatamme vastaan
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Tämä taistelu hävitään maalla, merellä, ilmassa
Mies vastaan luonto viholliskontaktiin
Me häviämme multaan, mutaan, myrkkykaasuihin
"Me hiivimme evakkoina illan laskeutuessa
Kuin luteet syöpäosastolla
Pimeän turvin kaivauduimme kuoppiimme väsyneinä
Oli niin kylmä että paikat irtosivat hampaista
Maailman sisällissota oli syttynyt"
Tierra, Mar, Aire
Julgaron en la radio: los recursos naturales se agotaron
No escuché
Arrastraba mis queridas posesiones en la fila de evacuación a lo largo del paisaje
Una parada puede matar, el cambio asusta
Yo tenía miedo de moverme
En los aviones no había turistas en el cielo, solo bombas
Ese día en las carreteras yacían un récord de cadáveres
Se cortaron las conexiones con las lejanas islas, se acabó el petróleo
En las orillas de los ríos ácidos caminaban niños sin ropa
Los médicos huían al extranjero, los ricos se refugiaban en sus todoterrenos en la ciudad
Cuando un terrorista se vistió de Prada, se vendían valores verdes
Los fundamentalistas más peligrosos huían a las cuevas de las montañas de mercancías
La estación de servicio vacía era el punto final
Marchamos a la guerra contra nuestra tierra
Hombre contra naturaleza en contacto enemigo
Esta batalla se pierde en tierra, mar, aire
Hombre contra naturaleza en contacto enemigo
Nos hundimos en la tierra, el barro, los gases tóxicos
"Nos arrastramos como evacuados al caer la noche
Como chinches en la sala de oncología
A la sombra de la oscuridad cavamos nuestros agujeros exhaustos
Hacía tanto frío que los dientes se desprendían
La guerra civil mundial había estallado"