Turjan Tuulet, Hornan Henget
Saapui kansa auran suulle, poikki pohjan tiestä,
Saapui sata jousikättä, tuhat miekkamiestä,
Mutta taakse taistokentän päivän kukkulalle
Nousi suomen suuret noidat suurten puiden alle.
Päivä näin kun vuoteltihin, niin jo vieno ilta
Saattoi luokse lännen laivat taivon rantehilta,
Nousi ruotsi rantamalle, nousi rautarinnoin,
Läksi länsi taistelohon, länsi uskoninnoin.
Jop'on jouset jännittyi ja suihki sulkanuolet,
Päivä peittyi vasamoihin, yöhön pohjan puolet;
Lappi laaja katsomahan kaaloi tuota kummaa,
Turja kaikki kammostui jo talven yötä tummaa,
Iski mies jo miestä vasten, miekka vasten miekkaa,
Kalskui kalpa, raikui rauta, huuhtoi hurme hiekkaa;
Silloin valkes pohjan yö jo säilän säihkynnästä,
Revontulten roihun näki lappi etelästä.
Vaan ei miekoin, miehin yksin sotaa käyty siellä,
Käytiin sotaa sanalla ja miettehellä, miellä,
Taidon kalvat tahkottiin ja tiedon linnat luotiin,
Kansanhengen kaikki voimat taistelohon tuotiin.
Tuolta takaa taistokentän tammikummultansa
Lauloi suomen suuret noidat tenholaulujansa,
Lauloi pillat piilostaan ja turmat tuonelastaan,
Turjan tuulet, hornan henget vainolaista vastaan.
Mutta heitä vastapäätä loisti lännen valta,
Välkkyi suuri kultaristi vaahderkunnahalta.
Siellä helkkyi helmivyöt ja herran kuvat kulki -
Siellä munkit henrik piispan piirihinsä sulki.
Aina jatkui leikki julma, miesten leppä juoksi,
Rynnättihin, väistyttihin, vaihtui luode, vuoksi.
Harveta jo ruotsin joukot alkoi sieltä täältä -
Silloin nousi outo lieska päivävaaran päältä
Vientos Turjan, Espíritus del Infierno
Saapui la gente a la boca del arado, cruzando el camino del norte,
Saapui cien arqueros, mil hombres de espada,
Pero detrás del campo de batalla en la colina del día
Se alzaron los grandes hechiceros finlandeses bajo los grandes árboles.
Así pasaban los días esperando, hasta que la suave noche
Trajo cerca los barcos del oeste desde las costas del cielo,
Surgió Suecia en la orilla, surgió con corazas de hierro,
El oeste partió a la batalla, con fe occidental.
Los arcos se tensaron y las flechas silbaron,
El día se cubrió de flechas, la mitad del norte en la noche;
La extensa Laponia miraba asombrada,
Turja se asustó de las noches oscuras de invierno.
Los hombres se enfrentaron, espada contra espada,
Resonaron las espadas, retumbó el hierro, la arena se empapó de sangre;
Entonces la noche del norte se iluminó con el destello de las espadas,
Laponia vio el resplandor de las auroras boreales desde el sur.
Pero no solo se luchaba con espadas y hombres allí,
Se luchaba con palabras y pensamientos, con mente,
Se afilaban las espadas del arte y se construían fortalezas del conocimiento,
Se traían todas las fuerzas del espíritu del pueblo a la batalla.
Desde la colina de roble del campo de batalla
Los grandes hechiceros finlandeses cantaban sus encantamientos,
Cantaban desde sus escondites y desgracias del inframundo,
Los vientos de Turjan, los espíritus del infierno contra el enemigo.
Pero frente a ellos brillaba el poder del oeste,
Destellaba la gran cruz dorada desde la tierra de los arces.
Allí tintineaban los cinturones de perlas y las imágenes del señor pasaban -
Allí los monjes rodeaban al obispo Enrique en su círculo.
El cruel juego continuaba siempre, los hombres corrían,
Atacaban, retrocedían, cambiaba la marea.
Los ejércitos suecos comenzaron a disminuir aquí y allá -
Entonces surgió una extraña llama desde la cima de la montaña al amanecer