Ihmisen luonto
refrain:
Tarviiko jokaisen meistä olla laulun arvoinen
Onko paras vaihtoehto aina omaperäinen
Miks ei tyytyä vois elämään vaan osana elämää
Eikä niin, et ylimpänä oma pää
Jos jaksaa aamuviiteen pysyä valveilla ja miettiä elämän tarkoitusta
Niin näkee lokkien lentävän kaupungin yllä etsivän ruuan murusta
Niin, sitä kai kaikkien täytyy hommata, on paha olla suuri jos ei oo safkaa
Miks aina pitäis olla hengen jättiläinen, kai riittää kun löytää syötävää
refrain
Kuuden aikaan puliukot kaivautuu yöpaikoistaan, aamun hallan hätisteleminä
Ei niiden mielessä paljoo taida systeemejä olla, riittää kun Lasol täyttää pään
Ei universumeja kannata valjastaa yhdelle ihmiselle
Pienet ja kauniit asiat silloin menettää merkityksensä
refrain
Liian monta hullua mainetta ja kunniaa kurkottelee, mainoksia tähtitaivaalle
Miksi ihmisten pitää aina saada viimeinen sana, tehdä rääkkiä äiti maalle
Mä oon vaan täällä muutamankymmentä vuotta, luonto miljoonia
Mun ei tarvii missään olla paras, onni ja tarkoitus muuten löytykööt
Musta ei tuu rokkitähtee, musta ei tuu presidenttii
Musta ei tuu asiantuntijaa, musta ei tuu saarnamiestä
Kenenkään ei oo pakko muistaa mua, riittää jos elää saan
Ilman prenikoita omassa rauhassa vatsan täytteeksi ruokaa kauhassa
Naturaleza humana
estribillo:
¿Debe cada uno de nosotros ser digno de una canción?
¿Siempre la mejor opción es ser original?
¿Por qué no conformarse con vivir como parte de la vida?
Y no estar siempre en la cima con la propia cabeza
Si uno puede mantenerse despierto hasta la madrugada y reflexionar sobre el propósito de la vida
Entonces ve las gaviotas volando sobre la ciudad en busca de migajas de comida
Sí, supongo que todos deben conseguir eso, es difícil ser grandioso si no hay comida
¿Por qué siempre debería ser un gigante espiritual, es suficiente encontrar algo para comer?
estribillo
A las seis de la mañana, los borrachos salen de sus refugios nocturnos, ahuyentando el rocío de la mañana
No deben tener muchos sistemas en mente, basta con que Lasol llene sus cabezas
No se debe someter universos a una sola persona
Las pequeñas y hermosas cosas entonces pierden su significado
estribillo
Demasiadas locuras buscan fama y honor, anuncios en el cielo estrellado
¿Por qué las personas siempre deben tener la última palabra, hacer sufrir a la madre tierra?
Solo estoy aquí por unas décadas, la naturaleza por millones
No necesito ser el mejor en nada, la felicidad y el propósito que se encuentren de otra manera
No seré una estrella de rock, no seré presidente
No seré un experto, no seré un predicador
Nadie tiene que recordarme, es suficiente con vivir
Sin premios, en paz, comida en el estómago sin alardes
Escrita por: Tehosekoitin