Painajainen
Aukiolla hiljenee, hyytyy huudot pimeyteen
Tuppeen miekat vihdoinkin painuu
Jälkeen taiston ankaran on aika levon rauhaisan
Veljet vartioi, muut uinuu
Sydän hakkaa vieläkin
Miehet makaa jännittynein lihaksin
Vaikka leiri hiljenee ja uni tulee hiljalleen
Ei henget rauhaa saa
Piinaa, huutaa
Painajainen taiston tuoksinaan palaa
Riivaa, raapii
Painajainen haavat uudelleen avaa
Käy soturit uuteen hyökkäykseen, uudelleen ja uudelleen
Armeija vihollisen luovuta ei
Kaatuu veljet sivuilta, ei kukaan säästy kivuilta
Vääryys hallitsee miltei
Niin vangit näkyjen
Makaavat uneksien
Elävät kauhut tuskineen, iskevät miekan viholliseen
Hautaavat veljen kuolleen
Pesadilla
En la plaza se calma, los gritos se congelan en la oscuridad
Las espadas finalmente se hunden en las vainas
Después de la feroz batalla es tiempo de un descanso tranquilo
Los hermanos vigilan, los demás duermen
El corazón aún late
Los hombres yacen con músculos tensos
Aunque el campamento se calma y el sueño llega lentamente
Los espíritus no encuentran paz
Atormenta, grita
La pesadilla regresa con el olor de la batalla
Atormenta, araña
La pesadilla vuelve a abrir las heridas
Los guerreros se preparan para un nuevo ataque, una y otra vez
El ejército enemigo no se rinde
Los hermanos caen a los costados, nadie se salva del dolor
La injusticia casi domina
Los prisioneros de visiones
Yacen soñando
Viven los horrores con sus penas, clavan la espada en el enemigo
Entierran al hermano fallecido