Jalanjäljet
pystyyn jäätyneet puut torin laidalla
kaupunki nukkuu, kyyryssä roudan alla
lumesta löydän yhdet
tuoreet jalanjäljet
en olekaan yksin maan päällä
joku on liikkeellä
lumessa harhailen
joku käveli tästä mua ennen
ja kelloja soittaa tuo onneton
kuin tahtoisi yhteyden johonkin saavuttaa
kelloja soittaa koko voimallaan
kuin koittaisi rinnastaan kadonneet laulut saada soimaan taas
kun jokainen uusi aamu
on kuin suruhuntu
päälleni puen sen
ovesta ulos lähden
ei jää tullut jäädäkseen
ei vain lähde sovinnolla
olenko ainut maan päällä
joka viruu vielä täällä?
lumessa harhailen
joku polun on tehnyt mua varten
ja kelloja soittaa tuo onneton
kuin tahtoisi yhteyden johonkin saavuttaa
kelloja soittaa koko voimallaan
kuin koittaisi rinnastaan kadonneet laulut saada soimaan taas
Huellas en la nieve
árboles congelados de pie en el borde del mercado
la ciudad duerme, encorvada bajo la helada
en la nieve encuentro
unas huellas frescas
no estoy solo en este mundo
cualquiera está en movimiento
vagando por la nieve
alguien caminó por aquí antes que yo
y las campanas tocan ese desdichado
como si quisiera conectar con algo
las campanas suenan con toda su fuerza
como si intentara hacer sonar de nuevo las canciones perdidas de su pecho
cada nueva mañana
es como un velo de tristeza
me lo pongo encima
salgo por la puerta
no me quedo para siempre
no me voy sin pelear
¿soy el único en este mundo
que aún yace aquí?
vagando por la nieve
alguien ha trazado un camino para mí
y las campanas tocan ese desdichado
como si quisiera conectar con algo
las campanas suenan con toda su fuerza
como si intentara hacer sonar de nuevo las canciones perdidas de su pecho