Rannaton
Kun isät poikiaan - laittaa nukkumaan
Mun sängyn vieressä tyhjä tuoli - ja kirja odottaa
Vain pieni haava sieluun jää - jonka aika parantaa
Mut tässä muistojen päiväkirjassa - ei loppua olekaan
Vaikka sattuu mä selaan vaan
Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee
Mä oon laine - joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Niin nää vuodet vierii vaan - ja siinä melkein unohtaa
Että minkälaiselta pohjalta - sitä oikein ponnistaa
Pitäiskö kaappiin kurkistaa - vai mennä päivä kerrallaan
Ja olla tyytyväinen siihen mitä saa - ja uskoo parempaan
Kahden maailman väliin jään...
Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli - joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon laine - joka mereksi muuttuu
Jolta rannat puuttuu
Pimeässä mä harhailen suuntaan jokaiseen
Auringonnoususta itsellein suunnan mä teen
Mä oon aamu - joka itseään illaksi luulee
Mä oon kuiskaus - joka huutona äänensä kuulee
Ja mä oon tuuli - joka myrskyksi itsensä suuttuu
Mä oon aamu(aamu, aamu, aamu)
("Vuu-u-huu")
Ja mä oon tuuli(tuuli, tuuli, tuuli)
("Vuu-u-huu")
Sin fin
Cuando los padres ponen a sus hijos a dormir
Una silla vacía junto a mi cama - y un libro espera
Solo una pequeña herida en el alma queda - que el tiempo curará
Pero en este diario de recuerdos - no hay final
Aunque duela, solo hojeo
Soy la mañana - que se cree noche a sí misma
Soy un susurro - que escucha su voz como un grito
Soy una ola - que se convierte en mar
Donde faltan las costas
Así pasan los años - y casi se olvida
De qué base - realmente se parte
¿Debería mirar dentro del armario - o tomar un día a la vez?
Y estar contento con lo que se tiene - y creer en algo mejor
Quedando atrapado entre dos mundos...
Soy la mañana - que se cree noche a sí misma
Soy un susurro - que escucha su voz como un grito
Y soy el viento - que se enoja convirtiéndose en tormenta
Soy una ola - que se convierte en mar
Donde faltan las costas
En la oscuridad me pierdo en cada dirección
Del amanecer tomo mi rumbo
Soy la mañana - que se cree noche a sí misma
Soy un susurro - que escucha su voz como un grito
Y soy el viento - que se enoja convirtiéndose en tormenta
Soy la mañana (mañana, mañana, mañana)
("Vuu-u-huu")
Y soy el viento (viento, viento, viento)
("Vuu-u-huu")