Hyvä Ihminen
Hän häpeää sitä taloa,
Josta kaikki sai alkunsa
Hän ei muistele vanhempiaan
Eikä köyhyyttä,
Kun pääsi sieltä
Hän vetää suuria linjoja,
Herättää pelkoa monissa
Sanotaan, että hänellä on
Tapa lakaista
Ongelmat tieltään
Kun katsoo kylmästä ruudusta
Kylmiä uutistietoja,
Vaikka kaiken sen järjesti
Vuosia aiemmin,
Ei tunne mitään
Valta on kasvava humala
Niin kolmen kyynärän jumala
Syntyy hänessä voimasta sen,
Jos uskoo niin
Ja usko pitää
Hänen laillaan me harhailemme
Eksyneinä, ja tiedä emme
Minne katosi toiveet ylväät,
Kun vain onnettomuutta kylvää?
Suuressa armossaan
Luoja teki meille maan
Poltettavakseen ja tuhottavakseen
Sai sen
Hyvä ihminen
Suuressa armossaan
Luoja teki meille maan
Poltettavakseen ja tuhottavakseen
Sai sen
Hyvä ihminen
Kadulla mellakka räjähtää
Se on vain hyttysten ininää
Hän soittaa hotellihuoneestaan
Puhelintytölle
Ja käskee luokseen
Sen ohikiitävän sekunnin
Hän muistaa vaimon ja lapsetkin
Mutta vain tällä tavoin hän voi
Jotain tuntea
Ja aika juoksee
Hänen laillaan me harhailemme
Eksyneinä, ja tiedä emme
Minne katosi toiveet ylväät,
Kun vain onnettomuutta kylvää?
Suuressa armossaan
Luoja teki meille maan
Poltettavakseen ja tuhottavakseen
Sai sen
Hyvä ihminen
Suuressa armossaan
Luoja teki meille maan
Poltettavakseen ja tuhottavakseen
Sai sen
Hyvä ihminen
Buen Ser Humano
Él se avergüenza de esa casa,
De donde todo comenzó
No recuerda a sus padres
Ni la pobreza,
Cuando salió de allí
Él traza grandes líneas,
Inspira miedo en muchos
Dicen que tiene
Una forma de barrer
Los problemas de su camino
Al mirar la pantalla fría
Las frías noticias,
Aunque todo fue organizado
Años antes,
No siente nada
El poder es una embriaguez creciente
Así como un dios de tres codos
Nace en él de esa fuerza,
Si cree así
Y la fe se mantiene
Como él, vagamos
Perdidos, sin saber
¿Dónde se fueron las nobles esperanzas,
Cuando solo siembra desgracias?
En su gran misericordia
El Creador nos dio la tierra
Para quemarla y destruirla
La obtuvo
Buen ser humano
En su gran misericordia
El Creador nos dio la tierra
Para quemarla y destruirla
La obtuvo
Buen ser humano
En la calle estalla una revuelta
Es solo el zumbido de los mosquitos
Él llama desde su habitación de hotel
A la telefonista
Y le ordena que venga
En ese fugaz segundo
Recuerda a su esposa e hijos
Pero solo de esta manera puede
Sentir algo
Y el tiempo corre
Como él, vagamos
Perdidos, sin saber
¿Dónde se fueron las nobles esperanzas,
Cuando solo siembra desgracias?
En su gran misericordia
El Creador nos dio la tierra
Para quemarla y destruirla
La obtuvo
Buen ser humano
En su gran misericordia
El Creador nos dio la tierra
Para quemarla y destruirla
La obtuvo
Buen ser humano