Juoksevan Veden Aika
Lumi sulaa, riisuu kauniin peiton rujon maan
kevään jätteille nyt hautauomat kaivetaan
kuumeisesti luonnon rumuus piiloon lapioi,
kun et omaa luontoasi piiloon laittaa voi
Ullakolla pienen nurkkahuoneen hyllyllä,
ase, koneen osia ja miestenlehtiä.
poika, makaa laverilla, työt on jääneet taa,
kevään virta solisee ja veri huohottaa.
Isä katsoo savuavan saunan hiillosta,
koira kiertää kehää pihakaivon pohjalla
poika kahlaa koivikossa, kuolaa poskellaan
pian saapuu miehet valkoisissa takeissaan
Kevään tullen poika kuulee niitä ääniä,
joita ei voi kuulla isä eikä äitinsä
vieraat alkavat vierastaa heidän taloaan
juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan
Talven maa, mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
ei rauhaa saa.
Sille, jonka kevät vei, nyt päätä puistetaan,
kielin halkaistuin hulluksi lyötyä muistetaan
luulen, ettei se voi meitä koskaan tavoittaa
vaan se lyö leiman kehen vaan sen lyödä haluaa
Talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.
Talven maa mustaa mieltä
rauhoittaa,
vaan juoksevan veden aikaan
rauhaa ei saa.
Tiempo del Agua Corriente
La nieve se derrite, desnuda el hermoso manto de la tierra áspera
ahora se excavan tumbas para los desechos de primavera
febrilmente esconde la fealdad de la naturaleza con una pala,
cuando no puedes esconder tu propia naturaleza
En el desván, en un rincón de la estantería,
un arma, piezas de máquinas y revistas para hombres.
el chico yace en la cama, el trabajo ha quedado atrás,
el flujo de primavera murmura y la sangre jadea.
El padre mira el humo de la sauna,
el perro da vueltas alrededor del pozo en el patio,
el chico chapotea en el bosque de abedules, babea en su mejilla,
pronto llegarán los hombres con abrigos blancos.
Con la llegada de la primavera, el chico escucha esas voces,
que ni su padre ni su madre pueden oír,
los extraños comienzan a extrañar su casa,
los chismes corren, pero en frente de la familia se callan.
La tierra invernal, mente oscura
calma,
pero en el tiempo del agua corriente
no se encuentra paz.
Para aquel a quien la primavera se llevó, ahora le sacuden la cabeza,
se recuerda a los locos divididos por lenguas,
creo que nunca nos podrá alcanzar,
pero marca a quien quiera golpear.
La tierra invernal, mente oscura
calma,
pero en el tiempo del agua corriente
no se encuentra paz.
La tierra invernal, mente oscura
calma,
pero en el tiempo del agua corriente
no se encuentra paz.