Samarialainen
Kauan sitten tai kauemmin kerjäläisen tapasin
Kuin koira apua anoi
Silloin nousi mieleeni yltäkylläinen kotini
Hyvä puoli minussa sanoi
"Vaikka jakaisit kaikkesi, päästäisit hänet pöytääsi,
silti sinulle kylliksi jää"
Muistan viime sanansa: "En voi mitään korvata,
mutta taivas kaiken hyvittää"
Niin paikalta pakenin rakkaitten luo
En kerjäläisiä sentään kotiini tuo
Ja onneni käsitin näin miettien
Laupias olen vaan en samarialainen
Monta vuotta myöhemmin kuolinvuoteella makasin
kun kolme enkeliä näin
Uskoin vielä taivaisiin minut sinne johdettiin
missä kaikki kaikki kääntyy nurinpäin
Kuin koira nyt vaellan helvetissäin
Pimeästä kuljen pimeään päin
Ja tie murtaa käärmeen muistuttaen
"Sinä et ole mikään samarialainen"
El samaritano
Hace mucho tiempo, o incluso más, me encontré con un mendigo
Que pedía ayuda como un perro
En ese momento, recordé mi próspero hogar
La parte buena de mí decía
'Aunque compartas todo, lo invites a tu mesa,
Aún te quedará suficiente'
Recuerdo sus últimas palabras: 'No puedo reemplazar nada,
Pero el cielo compensará todo'
Así que hui de ese lugar hacia mis seres queridos
No llevaré mendigos a mi hogar
Y comprendí mi felicidad pensando de esta manera
Soy compasivo, pero no soy un samaritano
Muchos años después, yacía en mi lecho de muerte
Cuando vi a tres ángeles
Aún creyendo en el cielo, fui llevado allí
Donde todo se vuelve del revés
Ahora camino como un perro en mi infierno
De la oscuridad hacia más oscuridad
Y el camino rompe como una serpiente recordándome
'Tú no eres ningún samaritano'