Taakka
Repun täyttää lohkareilla,
mietteillään joka ainoan loukon
miehen kouran kokoisilla
lehtolapsilla alakulon
katkeran kappaleen kerraallaan
hän keräilee
ja jokaisen mukaan saa mahtumaan
tuskin neuvoja kyselee
Selän päälle nostaa murheen,
kylmän kajon kulmilleen
vihan ottaa vyötäisilleen,
marssitahdin taivallukseen
käynyt on kaunaansa kuljettamaan
ja omastaan ei irti päästä
milloinkaan
Muistoissaan
on mielikuvaa monta
silmitöntä syyllisyyttä,
pahaa mieltä pohjatonta
petettyä ystävyyttä
minne ikinä ne kantaakaan,
hän luovuta ei aarteitaan
taakkaa kantaa harteillaan
kuin rakkaintaan
Kuollessaan
kuorman jättää hän lapsilleen
saavat kolmanteen ja neljänteen
sukupolveen taakan kantaakseen
koston kierrettä saa kuljettaa,
kuormasta uskonsa ammentaa
he eivät luovuta aarteitaan
taakkaa kantavat harteillaan
kuin rakkaintaan
Carga
Llena su bolsa con rocas,
con pensamientos en cada rincón
con pequeños hijos del bosque
del tamaño de la mano de un hombre
un trozo amargo a la vez
él los recoge
e incluye a cada uno
casi sin pedir consejo
Carga la tristeza sobre sus hombros,
el frío se cierne a su alrededor
la ira se ajusta a su cintura,
para marchar al compás
tiene que llevar su rencor
y no puede desprenderse de lo suyo
nunca
En sus recuerdos
hay muchas imágenes
culpa desenfrenada,
tristeza sin fondo
amistad traicionada
donde sea que las lleve,
él no renuncia a sus tesoros
carga el peso en sus hombros
como a su ser más querido
Al morir
deja la carga a sus hijos
que la llevarán a la tercera y cuarta
generación
heredarán el ciclo de la venganza,
sacarán su fe de la carga
ellos no renuncian a sus tesoros
cargan el peso en sus hombros
como a su ser más querido