Loputon suo
Päässäni soi sävel tuntematon
tätä laulua on hyvä laulaa
seinä vastassa on matka mittaamaton
eteenpäin lähden taas tämä alkaa
läpi linjojen kuljettava minua
ohi miinakenttien ja vartion
En tarvitse muuta kuin rohkeuden
ja joka päiväisen mahdollisuuden
määränpäähän saavun ja istuudun
ketään selkäni taakse en päästä
ympärilleni katson ja varmistun
kukaan yllätä ei mua täältä
Tässä istun ja kuuntelen puheensorinaa
tässä istun ja mietin tulevaa
vaikka jokainen nyt mua tuijottaa
tässä turvassa on hyvä olla
Tuhkakuppi ja lasi jo valmiina
veistä haarukan vierelle säädän
salainen järjestys se on olemassa
olen varma vain minä sen tiedän
tiedän kuinka voi maailma noin vain hajota
todellisuus hetkessä kadota
väärä lause voi paljastaa haurauden
yksi sana voi rikkoa kaiken
Miksi olla en voi vapaa ihminen
niinkuin tuo joka vierestä kulkee
siihen pysty mä en
olen sellainen joka itsensä näin ulos sulkee
elämältä jolta sen kaiken hyvän sain
mitä toivoa ihminen saattaa
sitä huonoa osaa nyt odotan vain
pelkään aikani loppuvan
El pantano interminable
En mi cabeza suena una melodía desconocida
es bueno cantar esta canción
frente a mí hay un viaje interminable
me lanzo hacia adelante, esto comienza de nuevo
a través de las líneas debo caminar
pasando por campos minados y vigilancia
No necesito más que valentía
y la oportunidad diaria
llegaré a mi destino y me sentaré
no dejaré que nadie se acerque por detrás
miro a mi alrededor y me aseguro
nadie me sorprenderá desde aquí
Aquí estoy sentado escuchando el murmullo
aquí estoy sentado pensando en el futuro
aunque todos me están mirando ahora
aquí es seguro estar
El cenicero y el vaso ya están listos
ajusto el cuchillo junto al tenedor
hay un orden secreto que existe
estoy seguro, solo yo lo sé
sé cómo el mundo puede desmoronarse así
la realidad puede desaparecer en un instante
una frase incorrecta puede revelar la fragilidad
una palabra puede romperlo todo
¿Por qué no puedo ser libre como un ser humano?
como aquel que pasa a mi lado
no puedo lograrlo
soy alguien que se encierra así mismo
a la vida de la que obtuve todo lo bueno
¿qué puede esperar un ser humano?
ahora solo espero lo malo
temo que mi tiempo se acabe
Escrita por: Timo Rautiainen