Läpi Unen Kerrosten
Yöt ja päivät vietin kävellen
Pitkin outoa jatkumoa
Joka näyttää nielevän
Itseensä kaiken olleen
Unohduksen syvään kaivoon
Katoaa kuluneet päivät ja yöt
Äänetön ääni toisten suulla
Verhoili valheitaan totuuteen
Pue yllesi köyhän ryysyt
Ja matele maassa
Sinun silmäsi eivät nähdä saa
Kätesi ovat sidotut
Kun olet hurskas, ja heikko kuin kyyhky
Minä murskaan sinut - kätteni työn
Yöt ja päivät he elävät
Tutussa unessa
Josta eivät tahtoisi herätä
Sen kauneuden rikkoo
Yksi ainoa viisauden sana
Mutta kuka on pystyvä kuulemaan?
A través del piso del sueño
Pasé noches y días caminando
A lo largo de un extraño continuo
¿Quién parece tragarse?
Todo lo que había sido para sí mismo
En el profundo pozo del olvido
Desaparece los días y las noches desgastados
Voz silenciosa en la boca de los demás
Tapizado sus mentiras a la verdad
Pónganse los trapos de los pobres
Y se arrastró en el suelo
Tus ojos no deben ver
Tus manos están atadas
Cuando eres piadoso y débil como una paloma
Te aplastaré - el trabajo de mis manos
Noche y día que viven
En un sueño familiar
De la que no quieren despertar
La belleza de ella se rompe
Una palabra de sabiduría
Pero, ¿quién es capaz de escuchar?