1985
Nikke oli pikkukaupungin kingei. halus aina olla kaikista viilein.
Samalla ku opettelin raapustaa riimei, se treenas sen skillei eri ringeis.
Ostarilapsii, tykättiin ottaa matsii. nikke veti homman ihan ammatiks asti.
Pikkudiileriks ja torpedoks. sopivasta hinnasta polvet poks.
Ja lätkästä subuun kaikkea saa, vaik vähänvälii possuilta painetta saa.
Jos omatunto saattaa vähän vaikertaa, niin pari pillerii sen kyllä vaimentaa.
Ja opettajat meistä jo koulussa arvas. ei tosta porukast tuu nousee ku harvat.
Syntyjään jo pahoilla teillä, eikä kukaan kertonu meille, et:
Ei meistä tulis muurareita, lääkäreit tai suutareita.
Vaan kadunkulmaan luusereita, pikkurikollisii, pimeit duunareita.
Ei tässä mitään muuteta muuks. ei elämästä mitään muutenkaan tuu.
Ei tässä mitään muuteta muuks. ei meistä mitään elämää suurempaa tuu.
Seiskasta asti olin ihastunu liisaan. koko koulun kundit piiritti sitä kilpaa.
Se tykkäs esittää ettei piittaa, mut vilautti vähän pintaa ku huomas et joku tsiigaa.
Tyttö tykkää huomiost ja miesten suosiost. kokemust löytyy vaikka nuori on.
Ja ei mistään oo huoltakaan. ekast kerrast aborttiin ei vuottakaan.
Sen jälkeen elämässä ei muu vaihdu, paitsi vuodet, miehet ja bailut.
Paitsi vuoteet ja miesten sikailut. sinne jäi ne ihailut.
Ja opettajat meistä jo koulussa arvas. ei tosta porukast tuu nousee ku harvat.
Syntyjään jo pahoilla teillä, eikä kukaan kertonu meille, et:
Ei meistä tulis muurareita, lääkäreit tai suutareita.
Vaan kadunkulmaan luusereita, pikkurikollisii, pimeit duunareita.
Ei tässä mitään muuteta muuks. ei elämästä mitään muutenkaan tuu.
Ei tässä mitään muuteta muuks. ei meistä mitään elämää suurempaa tuu.
Ja sit tuli se päivä, ku nikke tapas liisan. jossain jatkojen jatkoilla, jako sen kans viivan.
Ei se rakkaut ollu, mut kestipä ainakin pitempään ku illan.
Vuoristorataa, ne oli toisillensa liikaa. vaikka olis samaa mieltä, ne sai aikaan riidan.
Mut kuka niitä laskee, kun suhteen voi korjata tekemällä lapsen.
Nyt on yhteinen poika, mut ei yhteistä kotii. isänsä lailla halus olla aina kovin.
Jo nuorena pyöri samanlaisis jengeis. ongelma-alttius periytyny geeneis.
Ja opettajat niistä jo koulussa arvaa. ei tästä porukast tuu nousee ku harvat.
Syntyjään jo pahoilla teillä, eikä kukaan kertonu niille, et:
Ei teistä tulis muurareita, lääkäreit tai suutareita.
Vaan kadunkulmaan luusereita, pikkurikollisii, pimeit duunareita.
Ei tässä mitään muuteta muuks. ei elämästä mitään muutenkaan tuu.
Ei tässä mitään muuteta muuks. ei meistä mitään elämää suurempaa tuu.
1985
Nikke era el rey de un pequeño pueblo. Siempre quería ser el más cool de todos.
Mientras aprendía a rimar, entrenaba sus habilidades en diferentes círculos.
Niños del centro comercial, les gustaba pelear. Nikke convirtió eso en su profesión.
Pequeño traficante y matón. Por un precio adecuado, las rodillas se doblaban.
Y en la esquina se consigue de todo, aunque a veces la presión de los polis se siente.
Si la conciencia molesta un poco, un par de pastillas la silenciarán.
Y los profesores en la escuela ya sabían de nosotros. No muchos de este grupo llegarían lejos.
De nacimiento en malos caminos, y nadie nos dijo que:
No seríamos albañiles, médicos o zapateros.
Sino perdedores en la esquina, pequeños criminales, trabajadores oscuros.
No se cambia nada de esto. De todas formas, nada grande viene de la vida.
No se cambia nada de esto. No hay nada más grande que nosotros.
Desde séptimo grado estaba enamorado de Liisa. Todos los chicos de la escuela la rodeaban.
A ella le gustaba fingir que no le importaba, pero mostraba un poco de piel cuando notaba que alguien la miraba.
A la chica le gustaba la atención y el favor de los hombres. A pesar de ser joven, tiene experiencia.
Y no le preocupa nada. No pasó ni un año desde su primer aborto.
Después de eso, la vida no cambia, excepto por los años, los hombres y las fiestas.
Excepto por las camas y las travesuras de los hombres. Ahí quedaron esas admiraciones.
Y los profesores en la escuela ya sabían de nosotros. No muchos de este grupo llegarían lejos.
De nacimiento en malos caminos, y nadie nos dijo que:
No seríamos albañiles, médicos o zapateros.
Sino perdedores en la esquina, pequeños criminales, trabajadores oscuros.
No se cambia nada de esto. De todas formas, nada grande viene de la vida.
No se cambia nada de esto. No hay nada más grande que nosotros.
Y llegó el día en que Nikke conoció a Liisa. En una fiesta tras otra, compartieron una línea.
No era amor, pero al menos duró más que una noche.
Montaña rusa, eran demasiado para el otro. Aunque estuvieran de acuerdo, siempre peleaban.
Pero ¿quién los cuenta cuando pueden arreglar la relación teniendo un hijo?
Ahora tienen un hijo en común, pero no un hogar común. Como su padre, siempre quiso ser duro.
Desde joven, estuvo en los mismos grupos. La predisposición a los problemas se heredó en sus genes.
Y los profesores ya saben de ellos en la escuela. No muchos de este grupo llegarán lejos.
De nacimiento en malos caminos, y nadie les dijo que:
No serían albañiles, médicos o zapateros.
Sino perdedores en la esquina, pequeños criminales, trabajadores oscuros.
No se cambia nada de esto. De todas formas, nada grande viene de la vida.
No se cambia nada de esto. No hay nada más grande que nosotros.