ÄLä Kyllä
Tänä aamuna olen kuin toinen.
Katsot mua, olet hurjan vihainen.
Tekis mieli silmät sulkea,
ei naama toi sun oloa paranna.
Olen niin kuin ketää ei olisikaan,
silti kaikki tuntuu huomaavan.
Voi kun et jäisin kauemmas enää,
tai menisit muualle itkemään.
Oksettaa, ootko sä vai eileinen?
En tiedä, mut mieluummin jälkimmäinen.
En kai sitä koskaan tietää saa.
Älä! Kyllä! Mä! Sä! Ei, olet liian vähän.
Sitä! Mitä?! Sinäkään et voi tietää
Sillä se on asenne, joka on pohjana.
Itsesääli, joka jättää varjoonsa.
Mitä jää käteen jälkeenpäin?
Aika hurjaa, mietit mitä tarkoittaa,
sitä kun ei oo, eikä mistään saa.
jäät taas tuijottaa tyhjää seinää,
se masentaa ja pistää miettimään.
Voi kun pääsisin takaisin eiliseen,
tekisinköhän kaiken aina uudelleen?
Kaikki tapahtuu aina liian aikaisin,
oon vaan mä ja haluun takaisin.
Ethän sä ole sisäisesti mitään,
ei sen enempää, eikä vähempää.
On turhaa edes yrittää.
No, Sí
Esta mañana soy como otro.
Me miras, estás furiosamente enojado.
Ganas de cerrar los ojos,
no mejora tu cara tu estado de ánimo.
Soy como si no existiera nadie,
aun así parece que todos se dan cuenta.
Ojalá no te quedaras más tiempo,
o fueras a llorar a otro lugar.
Da asco, ¿eres tú o el de ayer?
No lo sé, pero prefiero el último.
Supongo que nunca lo sabré.
¡No! ¡Sí! Yo! Tú! No, eres demasiado poco.
¡Eso! ¿Qué?! Tú tampoco puedes saberlo.
Porque es la actitud que está en la base.
Autocompasión, que deja una sombra.
¿Qué queda al final?
Es bastante impactante, pensar en lo que significa,
cuando no hay, y no se puede obtener de ninguna parte.
Te quedas mirando de nuevo la pared vacía,
deprime y te hace reflexionar.
Ojalá pudiera volver al ayer,
¿haría todo de nuevo?
Todo sucede siempre demasiado pronto,
soy solo yo y quiero volver.
Tú no eres nada internamente,
ni más ni menos.
Es inútil ni siquiera intentarlo.