Surman Kylmä Kutso
En halua vertasi
En tarvitse pelastajaa.
Et majaa rauhaisaa voi siluuni rakentaa.
Ei mitään uskoa, ei yhtään toivoa.
Sydänta synkkää ette ikinä haavoita.
Tämä veri katkera läpi arpien teille vuotaa.
Vittuun ikuinen elämä, en kaipaa teidän valtakuntaa.
En tahdo tuntea armoasi.
En tahdo nähdä silmiäsi, vapahtaja!
En tahdo kuula valheitasi.
Et koskaan sinäkään tuntenut tuskaani.
Ei rakkauta, ei elämää, en ole orjasi koskaan.
Ei täällä minulle ole rauhaa, mutta vittuako sitä kaipaan…
Jo kerran kauan sitten hämärään murruin.
Olet minulle kuollut niinkuin kaikki päällä maan.
Olet tyhjä, tuhkaa… en kuulu sinun mätänevään lihaan.
Et opettanut totuutta ja vihaa.
Ja autuas rauha luvattu alla kylmän mullan.
Frío Llamado de Surman
No quiero tu sangre
No necesito un salvador
No puedo construir un hogar tranquilo en mi mente
No hay fe, no hay esperanza
Mi corazón oscuro nunca lastimarán
Esta sangre amarga fluye a través de las cicatrices
Al diablo con la vida eterna, no necesito tu reino
No quiero sentir tu misericordia
No quiero ver tus ojos, ¡salvador!
No quiero escuchar tus mentiras
Nunca sentiste mi dolor tampoco
No hay amor, no hay vida, nunca seré tu esclavo
No hay paz para mí aquí, pero ¿qué diablos, la necesito?
Una vez, hace mucho tiempo, me rompí en la oscuridad
Para mí, estás muerto como todos en esta tierra
Eres vacío, cenizas... no pertenezco a tu carne podrida
No enseñaste la verdad ni el odio
Y la paz bendita prometida bajo la fría tierra