Pohjalt
Koht lähtee muuten metro
Ku suoraa seinäist kaadan lasii vettä ja murennan palan mun leiväst
pyydän sua kuuntelemaa mun vieree hetkeks, istu alas hetkeksi jes
En olis ikinä uskonu et tälläst tapahtus,
et mielenterveydest tulis mulle paha vastus.
Näitä pienii perkeleitä vaanii päissä
ja välil meno lähti käsistä ku faanin häissä.
Silloin mä huusin, liikuin ja riehuin.
Kukaa ei vaa tajunnu et mun pään sisäl kiehu.
Aika ajoin ehkä pari astet liikaaki,
se oli viinast kii, sen oon tienny pitkää.
Silti kohtaukset paheni joka toistol,
lopult istuin huoneen nurkassa ku Mr. Oitzo.
Siin meni jalat, nyt ei toimi kädetkää,
pelkäsin joka hetki et mun sydän pettää.
Se hetkeks pienen elämäni särki,
valittavana oli kori kossuu tai järki.
Valkkasin järjen, varmaan monille tuttuu,
vaik tippa ei tapa niin ämpäriin voi hukkuu.
Lähtö voi ollakkii senttilitrassa tai sentissä,
mut ajatus kuolemasta pitikii mut hengissä.
Vaihdoin tapoi, jos oisin suoraan kulkenu,
oisin salee puolesvuodes ollu suljetul.
Nyt asettanu elämäni hopeiselle tarjottimelle ja sanon kohtalotovereille,
vaik nykyään sekoaminen on muotia,
älkää nojautuko luotiin, oon nähny pohjani.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl
Pieni poika jättimäisen vuoren juurel,
ihmettelee miten kaikki näyttää niin suurelt.
Ihmettelee millaset ois näkymät sen päältä,
näyttäskö kaikki huoletki sielt pienemmältä.
Niin mont kertaa vaan sekoillu illast toiseen.
Seuraavat päivät poukkoillu mielentilast toiseen.
Kaksonen, yleensä iloinen ja avoin
ja koitan ottaa läheiset huomioon kaikin tavoin.
Ja kaikin tavoin koitan peittää pimeen puolen,
välil on ku jedi tahtomattaan pimeel puolel.
Siel huimaa, kaikki kaatuu ympäriltä
ja pääs pyörii edelleen vaik suljen mun silmät.
Siel mun sydän ammottaa tyhjyyttään
enkä käsitä sitä miten ne ei välitä yhtään
ja se pelotti eniten mut teki hyvää myöntää et olin ite mun pahin vihollinen.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl
Ja ongelmii ei voi paeta maailman ääriin,
ite voit paeta dokaamal mielin määrin
ja voi viedä mukanaan sutkin se putki
ku viina vie kaiken, piru perii loputkin
ja jos vaan jatkaa ja jatkaa alaspäin
niin on mahdotont enää matkata takaspäin.
Onneks mukan ollu paljon rakkaut ja tukee
ja jengii joka osas mun ajatuksii lukee.
Nyt riekalein kuteet ja kantapäät verillä,
läpi tuulen ja tuiskun nyt vihdoinkin peril.
Tää on se paikka mis mä pystyn ottaa rauhas,
sade on ohi pystyn vihdoinkin näkee kauas.
Katse kohti taivast ja sydän täyn intoo
ja mä ja Dani tehtiin vihdoinkin sovinto
ja tähän hyvä lopettaa vaik tuntuu haikeelt
ja kiitos sulle et jaksoit kuunnella tän kaiken.
Entistä vahvempi, sinnikäs veri, virtaa mun suonis, en anna periks
Eikä pysty nää demonit mua selättää enkä aijo niitä peläten elää tääl
Desde el fondo
Koht se va en metro
Directo al vidrio tiro agua y desmenuzo un pedazo de mi pan
Te pido que te sientes a mi lado por un momento, siéntate un rato sí
Nunca hubiera creído que esto pasaría,
que mi salud mental se convertiría en un gran desafío.
Estos pequeños demonios acechan en mi cabeza
y a veces la situación se descontrola como en una fiesta del demonio.
Entonces gritaba, me movía y me descontrolaba.
Nadie entendía que mi cabeza estaba hirviendo por dentro.
A veces quizás un par de grados de más,
era por el alcohol, lo he sabido desde hace mucho.
Aun así, los ataques empeoraban con cada repetición,
al final me senté en un rincón de la habitación como Mr. Oitzo.
Mis piernas fallaron, ahora mis manos tampoco funcionan,
tenía miedo en todo momento de que mi corazón fallara.
Ese momento rompió mi pequeña vida por un instante,
tenía que elegir entre una canasta de vodka o cordura.
Elegí la cordura, probablemente familiar para muchos,
aunque la gota no mata, sí puede ahogar en un cubo.
La partida podría haber sido en un centilitro o en un centímetro,
pero el pensamiento de la muerte me mantuvo con vida.
Cambiar de hábitos, si hubiera seguido directo,
probablemente habría estado encerrado en un psiquiátrico.
Ahora he puesto mi vida en una bandeja de plata y digo a los compañeros de destino,
aunque la locura esté de moda hoy en día,
no se apoyen en la bala, he visto lo más profundo de mí.
Más fuerte que nunca, sangre tenaz fluye por mis venas, no me rindo
Y estos demonios no pueden vencerme y no pienso vivir temiéndolos aquí
Un niño pequeño al pie de una montaña gigante,
se pregunta por qué todo parece tan grande.
Se pregunta cómo se vería todo desde arriba,
si incluso las preocupaciones parecerían más pequeñas desde allí.
Tantas veces he estado desorientado de noche a noche.
Los días siguientes saltando de un estado mental a otro.
Géminis, generalmente alegre y abierto
y trato de tener en cuenta a los seres queridos de todas las formas posibles.
Y de todas las formas intento ocultar el lado oscuro,
aveces es como un jedi involuntariamente en el lado oscuro.
Allí todo da vueltas, todo se derrumba a mi alrededor
y mi cabeza sigue girando incluso cuando cierro los ojos.
Allí mi corazón se siente vacío
y no entiendo cómo no les importa en absoluto
y lo que más me asustaba pero me hizo bien admitir es que yo era mi peor enemigo.
Más fuerte que nunca, sangre tenaz fluye por mis venas, no me rindo
Y estos demonios no pueden vencerme y no pienso vivir temiéndolos aquí
Y los problemas no se pueden escapar hasta los confines del mundo,
tú puedes escapar bebiendo sin medida
y te puede llevar contigo también ese tubo
cuando el alcohol se lleva todo, el diablo se lleva lo que queda
y si sigues y sigues cayendo
entonces es imposible volver atrás.
Afortunadamente he tenido mucho amor y apoyo a mi lado
y gente que sabía leer mis pensamientos.
Ahora con la ropa hecha jirones y los talones sangrando,
atravesando el viento y la tormenta finalmente llego.
Este es el lugar donde puedo encontrar paz,
la lluvia ha pasado y finalmente puedo ver lejos.
Mirando hacia el cielo y con el corazón lleno de entusiasmo
y Dani y yo finalmente hicimos las paces
y aquí es bueno terminar aunque se sienta agridulce
y gracias a ti por escuchar todo esto.
Más fuerte que nunca, sangre tenaz fluye por mis venas, no me rindo
Y estos demonios no pueden vencerme y no pienso vivir temiéndolos aquí