Haudattu
Me johdatettiin toisemme
niin eri suuntiin,
ettei koskaan jääneet paikalleen.
Paljon annettiin,
ei huomiseen jääneet
kuin haavat muistoksi.
Ja pelkään edelleen,
miks sä päästit irti
miks sä päästit irti.
Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.
Mä eksyn uudelleen
vaikka suuntaa ei oo.
Vain revittyinä
kuvat sinusta
taas rakastun uudelleen.
Miks sä päästit irti,
miks sä päästit irti.
Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.
Pelko näyttää mulle tietä
eikä kättään voi antaa
enää kenellekään.
Suru oottaa mua siellä
missä toiset löytävät
toisensa.
Rikotun kuoreni paino
vain kasvaa.
Luodit kantaa lävitseni
enkä pysty huutamaan.
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään
elä enää minussa.
Enterrado
Me guiaron el uno al otro
en direcciones tan diferentes,
que nunca nos quedamos en el mismo lugar.
Se dio mucho,
pero no quedaron para mañana
sino heridas como recuerdo.
Y aún temo,
por qué me dejaste ir
por qué me dejaste ir.
El peso de mi caparazón roto
solo aumenta.
Las balas atraviesan mi ser
y no puedo gritar.
El amor está enterrado en una urna plateada
y así nada
vive más en mí.
Me pierdo de nuevo
aunque no haya dirección.
Solo destrozado
por las imágenes tuyas
me vuelvo a enamorar.
Por qué me dejaste ir,
por qué me dejaste ir.
El peso de mi caparazón roto
solo aumenta.
Las balas atraviesan mi ser
y no puedo gritar.
El amor está enterrado en una urna plateada
y así nada
vive más en mí.
El miedo me muestra el camino
y ya no puedo extender mi mano
a nadie más.
La tristeza me espera allí
donde otros encuentran
a los demás.
El peso de mi caparazón roto
solo aumenta.
Las balas atraviesan mi ser
y no puedo gritar.
El amor está enterrado en una urna plateada
y así nada
vive más en mí.