Kaamos
Ilta jolloin aurinko laski, ei noussut huominen
Valo juoksi tuonelaan, kylmä haudasta nousi
Uneen kuutamo vaipui, tähdet taivaalta katosi
kutsu hiljainen tuonelan, jo kutsui elämää.
Metsien tuulet nostakaa.
Jo henkiin tuo taivas pohjoisen.
On hiljaisuus kaunein ääni, ääni kuoleman.
Yksin huutaa tuulet taivaan, Huutaa pimeyteen
Silmä kuoleman katselee, meidät kaikki valitsee.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.
Merien aallot kuljettaa.
Jo henkiin tuon maan pohjoisen.
Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.
Syvät haudat merien, uhrejansa odottaa.
Vaipuu hiljaiseen lepoon, ikuiseen uneen.
Yksinäinen taivas, tyhjyyden maa.
Ajan ikuisen pysäyttää, liekit elämän.
Tuulien kutsut kuljettaa.
äänen tuon hiljaisen kuoleman.
Maailman tuulet kertokaa.
Mistä löydän sen valon päälle maan.
taivaiden voimat palatkaa.
Kertokaa tarut taivaan maan.
Tämä maa, tämä taivas ovat syntyneet kaukana pohjolan talvessa
Tämä maa, tämä taivas eivät vaipuneet tuonelaan pohjolan tuiskuissa
Tämä maailma on talven ja jään.
Maailman tuulet kertoivat.
Oscuridad
Cuando el sol se ocultó esa noche, no salió la mañana
La luz corrió hacia el inframundo, el frío se levantó de la tumba
La luna se sumergió en el sueño, las estrellas desaparecieron del cielo
El silencioso llamado del inframundo, ya llamaba a la vida
Que los vientos de los bosques se eleven
Ya traen consigo el cielo del norte
El silencio es el sonido más hermoso, el sonido de la muerte
Los vientos solitarios gritan hacia el cielo, gritan hacia la oscuridad
El ojo de la muerte nos observa, nos elige a todos
Detiene el tiempo eterno, las llamas de la vida
Las olas de los mares nos llevan
Ya traen consigo la tierra del norte
Esta tierra, este cielo nacieron lejos en el invierno del norte
Esta tierra, este cielo no se hundieron en el inframundo en las tormentas del norte
Este mundo es el invierno y el hielo
Las profundas tumbas de los mares esperan a sus víctimas
Se sumergen en un silencioso descanso, en un sueño eterno
El cielo solitario, la tierra del vacío
Detiene el tiempo eterno, las llamas de la vida
Los llamados de los vientos nos llevan
La voz de ese silencioso llamado de la muerte
Los vientos del mundo, cuenten
¿Dónde encontraré esa luz sobre la tierra?
Los poderes de los cielos, regresen
Cuenten las leyendas de la tierra celestial
Esta tierra, este cielo nacieron lejos en el invierno del norte
Esta tierra, este cielo no se hundieron en el inframundo en las tormentas del norte
Este mundo es el invierno y el hielo
Los vientos del mundo contaron