Ei Enkeleitä
Ei ristinsieluja saa yksin eksymään,
Ohjaa ei opas heitä kohti etelää.
Paha vaanii, vaan ei vie.
Suruvaippa poikki lentää korven kivisen,
Vastarintaan kera sinivuokkojen.
Paha vaanii, vaan ei vie.
Vieri ei viattomat yli jyrkänteen.
Vierivät reunalle, edemmäs eivät mee.
Meillä silta huojuu ilman vartijaa
Lailla iättömän uskon.
Ei sitä käydä ilman, että pelottaa.
Ei käydä jälkeen iltaruskon.
Niin sinä kuljet, kuten katsot.
Katsot, kuinka kuljet.
Kuljet pois, kun täällä ei tarjota
Kuin muistoja, seppeleitä.
Vaan eipä enkeleitä
Käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa.
Askelmia uupuu, kaiteet loppuu kavaluuteen
Hetken laulu antaa etumatkan ikuisuuteen
Alhaalla odottaa vain loimi syvän veen
Valmiina peittelemään kylkeen syvänteen,
Laupeuteen laineillansa, laineillansa.
Meillä silta huojuu ilman vartijaa
Lailla iättömän uskon.
Ei sitä käydä ilman, että pelottaa.
Ei käydä jälkeen iltaruskon.
Niin sinä kuljet, kuten katsot.
Katsot, kuinka kuljet.
Kuljet pois, kun täällä ei tarjota
Kuin muistoja, seppeleitä.
Vaan eipä enkeleitä
Käy kanssamme kulkemaan pitkin huojuvaa siltaa.
Sin Ángeles
No se permite que las almas perdidas se pierdan solas,
No guía ningún guía hacia el sur.
El mal acecha, pero no lleva.
Una capa de tristeza vuela sobre la rocosa selva,
Con resistencia junto a las anémonas azules.
El mal acecha, pero no lleva.
Los inocentes no ruedan por el precipicio.
Ruedan hacia el borde, pero no van más allá.
Nuestro puente se balancea sin guardián,
Como la fe eterna.
No se atraviesa sin miedo.
No se atraviesa después del atardecer.
Así caminas, como miras.
Miras cómo caminas.
Te vas cuando aquí no hay más que ofrecer
Que recuerdos, coronas fúnebres.
Pero no hay ángeles
Que caminen con nosotros por el puente tambaleante.
Faltan pasos, las barandas se acaban en la astucia,
La canción momentánea da ventaja hacia la eternidad.
Abajo solo espera la trampa del agua profunda,
Lista para cubrir el costado del abismo,
Con misericordia en sus olas, en sus olas.
Nuestro puente se balancea sin guardián,
Como la fe eterna.
No se atraviesa sin miedo.
No se atraviesa después del atardecer.
Así caminas, como miras.
Miras cómo caminas.
Te vas cuando aquí no hay más que ofrecer
Que recuerdos, coronas fúnebres.
Pero no hay ángeles
Que caminen con nosotros a lo largo del puente tambaleante.