Uurastaja
Kuusimetsää, kuusisataa. Seitsemän vain katajaa
Heti perään tuhatkunta kahdeksatta apajaa
Jos ei unen päästä saa, on maattava siis väkisin
Tämän kohdan hieman toisin näkisin
refrain:
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Lepää harteillani harras kirkkomaa
Uutterasti uutta päivää, samat silmät sulattaa
Kaivot sekä kirveet aion hamaan loppuun unohtaa
Naulat neljän tuumanmitan, lyöty pajavasaroin
Haukan katse hanskojani vartioi
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Harteillain makaa, jo kirkkomaata matalaa
Kannan orret, kurkihirren, ristitölliin mäkien
Kunnes laulu viimeisten käkien minutkin tavoittaa
Tavoittaa
refrain
Ei tule taakkaa jota pystyisi en kantamaan
Ei ole lohkaretta eikä murikkaa
Viimein kun kovettumat kouristani katoaa
Kaiken peittää alleen marras kirkkomaa
El buscador del amanecer
En el bosque de abetos, seiscientos abetos. Solo siete enebros
Inmediatamente después, alrededor de mil ochocientos lugares de pesca
Si no puedes conciliar el sueño, entonces debes acostarte a la fuerza
Esta parte la vería un poco diferente
Coro:
No hay carga que no pueda llevar
No hay roca ni pedrusco
Finalmente, cuando desaparecen las callosidades de mis manos
Descansa en mis hombros el sagrado camposanto
Con esfuerzo un nuevo día, los mismos ojos se derriten
Los pozos y las hachas planeo olvidar hasta el final
Clavos de cuatro pulgadas, golpeados con martillos de fragua
La mirada del halcón vigila mis guantes
No hay carga que no pueda llevar
No hay roca ni pedrusco
Finalmente, cuando desaparecen las callosidades de mis manos
Yacen en mis hombros, ya el camposanto está bajo
Llevo las vigas, las viguetas, las cruces hacia las colinas
Hasta que la canción de los últimos cuclillos me alcance
Me alcance
Coro
No hay carga que no pueda llevar
No hay roca ni pedrusco
Finalmente, cuando desaparecen las callosidades de mis manos
Todo lo cubre el sombrío camposanto