Orret
Niin saapuu kuin itse elämä
vasten yötä ajaen - vaan pääseekö perille?
Käy katuani pitkin,
tervehtii hauturitkin
- vaan pääseekö perille?
Tammiarkut oikealla,
vasemmalla kukat lumpeen
- kyllähän hauturi minut tuntee!
Muistolauseet mennehistä,
puheet muinoin lämpimistä
- kyllähän hauturi minut tuntee!
Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!
Jälleennäkemisen toivossa puolella
toisella, jos on tilaa
Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!
Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
vaikka tajusin
kenen orsilla tavataan!
Orret
Así llega como la vida misma
conduciendo contra la noche - ¿pero llegará a su destino?
Recorre mi calle,
saluda incluso a los enterradores
- ¿pero llegará a su destino?
Ataúdes de roble a la derecha,
flores de lirio a la izquierda
- ¡el enterrador seguramente me conoce!
Frases conmemorativas del pasado,
discursos de antaño cálidos
- ¡el enterrador seguramente me conoce!
Me apresuro como si fuera al último viaje,
al último cochero
aunque me doy cuenta
¿a quién se abrirá la tapa?
Con la esperanza de reencuentro en el otro lado,
si hay espacio
Me apresuro como si fuera al último viaje,
al último cochero
aunque me doy cuenta
¿a quién se abrirá la tapa?
Me estiro como si fuera al último palo,
junto a ese cochero
aunque me doy cuenta
¿con quién se encontrará en las horcas?