Avoimen Maan Äärellä
Tuuli puhuu läpi tuvan läpi takin kauluksen
Eteisessä paikka kuvan kehyksissä menneiden
Pyhäastiaston kanssa kristallikin kerran yhteen soi
Nyt vitriini ja takki - niin tyhjiä kuin tyhjät olla voi
Äärellä avoimen maan
harvoin katse kääntyy kaivajaan
Viikon verran kerrallaan pyyhkii pöly lautalattiaa
Tunnissakin monta kohtaa, etsin jaettua lusikkaa
Lapio käy kiveen, sitten toiseen, sitten oksaan paksuun iäiseen,
kunnes Luoja, suo ja kuokka kuulee kaivajansa katkenneen
Äärellä avoimen maan
harvoin katse kääntyy kaivajaan
- Äärellä avoimen maan
En los límites de la tierra abierta
El viento habla a través de la sala, a través del cuello de la chaqueta
En la entrada, un lugar con cuadros enmarcados del pasado
Incluso el cristal resonó una vez con la vajilla sagrada
Ahora la vitrina y la chaqueta - tan vacías como pueden estar
En los límites de la tierra abierta
rara vez la mirada se dirige al excavador
Por semanas, limpio el polvo del suelo de madera
Incluso en una hora, muchos lugares, buscando una cuchara compartida
La pala golpea la piedra, luego otra, luego en una rama gruesa eterna,
hasta que el Creador, la gracia y la azada escuchan al excavador roto
En los límites de la tierra abierta
rara vez la mirada se dirige al excavador
- En los límites de la tierra abierta