Alakulotettuja Tunnelmia
Jälleen on tullut aika todeta se tola
Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa
Joka kivikasan reen päälle kantaa
Ettei saavu ilo varkain
Ystävien kesken salaisuuden kauniin säilötään
Ja teot valon arat mattoon kääritään
Ettei untuvikkojen siniset silmät
Kesken kaiken purskahtaisi
Eikö ketään edes hävetä?
Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa
Niistä keitto mainen, maukas laitettaan
Jotta loppuisi ainainen kitinä ja nälkä
Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn
-nöyryytetyn osa
Sentimientos Manipulados
Una vez más es hora de reconocer esa locura
Que agita la cara de los troncos de abedul
Que carga sobre el trineo montones de piedras
Para que la alegría no llegue de repente
Entre amigos se guarda un secreto hermoso
Y las acciones delicadas se envuelven en la alfombra de la luz
Para que los ojos azules de los polluelos
No estallen en medio de todo
¿A nadie le da vergüenza siquiera?
Con la llegada del otoño, los hongos crecen en el bosque de osos
De ellos se hace una sopa terrenal, sabrosa se prepara
Para que cese el constante quejido y el hambre
Para que cese esta parte humillada
-de la parte humillada
Escrita por: K. Viikate