Ei ole ketään kelle soittaa
Kaikki alkoi yllättäin, iski kautta takavasemman
Sanakirja kertonut ei määritelmää ajan matalan
Varttitunti vierähtänee varttitunnissa,
Kuudennentoista jälkeen tarvitaan jo apua,
Mitä silloin sanotaan, jos ei voi kenellekään soittaa
Linja kertoo varattua, ääni käskee luurin laskemaan
Toinen ääni kellossa, kun varautuu vain maltain maksamaan
Asialle palaamaan myöhemmin pyydetään,
Kunnes aamukahvi tarpeeksi on viileää,
Ei siis voine valittaa, kun ei oo aikaa mitä voittaa
refrain:
Voiko siitä puhua,
Kun ei voi edes ajatella
Voiko siitä puhua
Muuten hymyillään ja toivotellaan hyvää jatkoa,
Vaan illan tullen pelottaa
Ei ole ketään kelle soittaa
Viikko tapahtuneesta: on kaluttu vain vesirinkilää
Nyt niissäkin jo vähitellen alkaa homeläikät sinertää
Hyvä ylös laittaa ajatukset viivoineen
Ja kolaamalla kolata myös nuoska eteiseen,
Vaan miten suu nyt laitetaan, kun hanki paperista loistaa
refrain
Ei ole ketään kelle soittaa (2x)
No hay nadie a quien llamar
Todo comenzó de repente, golpeando por sorpresa
El diccionario no da definición a la baja hora
Un cuarto de hora pasará en un cuarto de hora,
Después del decimosexto, ya se necesita ayuda,
¿Qué se dice entonces, si no se puede llamar a nadie?
La línea indica ocupado, la voz ordena colgar el auricular
Otra voz en el teléfono, preparándose para pagar con paciencia
Se pide volver al asunto más tarde,
Hasta que el café matutino esté lo suficientemente frío,
Así que no se puede quejar, cuando no hay tiempo para ganar
Estribillo:
¿Se puede hablar de eso,
Cuando ni siquiera se puede pensar?
¿Se puede hablar de eso
De lo contrario, sonreímos y deseamos un buen futuro,
Pero al caer la noche da miedo
No hay nadie a quien llamar
Una semana después: solo se han mordido las uñas
Ahora incluso esas comienzan a mancharse de moho poco a poco
Es bueno poner en orden los pensamientos con líneas
Y también limpiar la nieve del pasillo con una pala,
Pero ¿cómo se cierra la boca ahora, cuando brilla el papel de la nieve?
Estribillo
No hay nadie a quien llamar (2x)